Liikuntaesteetömillä ihmisillä on taipumusta sanoa, ettei liikuntarajoitteisten ihmisten elämä ole oikeastaan kunnon elämää. Vammaiset useimmiten vastaavat tähän, että kyllä me elämme täydesti ja kivasti, mutta emme vain takerru sellaisiin pikkuseikkoihin kuin että menemmekö me paikasta A paikkaan B omin jaloin vai apuvälineillä.
Se ei ole sama asia, jos kävelee. Miksi ei? No kun ei vaan ole!
Ihmiset ovat kehittäneet kaikenlaisia määritelmiä sille, mikä on mitäkin. Jotkut ovat esimerkiksi määritelleet parisuhteen niin, että siihen kuuluu kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä. Homot eivät ymmärrä, mitä on olla hetero, ja siksi ne sitten sateenkaarilippujaan vimmatusti heilutellen yrittävät väittää, että olisivat vähän kuin heteroita avioliitto- ja adoptiovaatimuksineen, vaikka eivät olekaan.
Se ei ole sama asia, jos on homo. Miksi ei? No, ei vaan ole!
Kun tämä kaikki on nyt sanottu, liikuntaesteettömät usein myös toteavat, että liikuntarajoitteisten tyytyväisyys omaan elämäänsä johtuu vain siitä, etteivät nämä tiedä paremmasta. Se on vähän samanlainen asia, kuin jos joku jääkiekkomiljönääri toteaisi, että eivätpä nuo toimistossa istuvat pulliaiset mitään hyvän elämän päälle tajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti