torstai 24. tammikuuta 2019

Miksi kuvaat itseäsi nettiin?

Miltä kuulostaisi maailma, jossa olisit koko ajan videokameroiden ulottuvilla? Varmasti ajatus olisi ensi alkuun kauhistuttava, mutta siinä olisi hyviäkin puolia: kun mitään ei voisi salata, rikollisuus tulisi mahdottomaksi, ja jos sinulle sattuisi vakava onnettomuus, apua saataisiin paikalle käden käänteessä.

Kutakuinkin näistä lähtökohdista ponnistelee muun muassa Emma Watsonin ja Tom Hanksin tähdittämä elokuva The Circle. Watsonin esittämä nuori ja innokas Mae Holland saa työpaikan The Circle -nimisestä somefirmassa. Piiriläisillä työnteko on sama asia kuin kaikkien tekemisiensä raportoiminen piiriin, ja pian Mae alkaakin uurastaa itseään ylöspäin uratikkailla muuttuen lopulta täysin läpinäkyväksi. Se on firman oma termi ja tarkoittaa, että hän kuvaa rintapieleensä kiinnitetyllä nappikameralla vessakäyntejä lukuunottamatta kaiken.

Elokuvan ongelma on siinä, että se ponnistelee.

Katsoja odottaa sitä hetkeä, jolloin kaikki riistäytyy käsistä, synnyttää uuden maailmanjärjestyksen tai muuten vain kouristaa vatsanpohjaa jännityksestä edes hetken ajan. Lopputulema on kuitenkin tasapaksu, elämyksetön kuvakyhäelmä, jossa päähenkilön ajatuksenjuoksua on turha edes yrittää ymmärtää. 

Tämän blogin teemojen kannalta kiinnostavaa elokuvassa on se, että The Circlen perustaja Eamon Bailey (Tom Hanks) kertoo kehittäneensä koko nappikamerasomensa cp-vammaisen poikansa vuoksi. Poika elää täyttä ja hyvää elämää, mutta koska hän ei itse kykene liikkumaan, tarvitsee hänen kokea muiden videokuvan kautta, miltä tuntuu esimerkiksi kiipeillä vuoristossa. Siitäpä herääkin mielenkiintoinen kysymys, miksi kuvia ja videoita ylipäätään ladataan nettiin. Teemmekö sen tosiaan vilpittömästä halusta jakaa kokemuksiamme, vai haluammeko me vain huomiota itsellemme?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti