Siirry pääsisältöön

Miksi kuvaat itseäsi nettiin?

Miltä kuulostaisi maailma, jossa olisit koko ajan videokameroiden ulottuvilla? Varmasti ajatus olisi ensi alkuun kauhistuttava, mutta siinä olisi hyviäkin puolia: kun mitään ei voisi salata, rikollisuus tulisi mahdottomaksi, ja jos sinulle sattuisi vakava onnettomuus, apua saataisiin paikalle käden käänteessä.

Kutakuinkin näistä lähtökohdista ponnistelee muun muassa Emma Watsonin ja Tom Hanksin tähdittämä elokuva The Circle. Watsonin esittämä nuori ja innokas Mae Holland saa työpaikan The Circle -nimisestä somefirmassa. Piiriläisillä työnteko on sama asia kuin kaikkien tekemisiensä raportoiminen piiriin, ja pian Mae alkaakin uurastaa itseään ylöspäin uratikkailla muuttuen lopulta täysin läpinäkyväksi. Se on firman oma termi ja tarkoittaa, että hän kuvaa rintapieleensä kiinnitetyllä nappikameralla vessakäyntejä lukuunottamatta kaiken.

Elokuvan ongelma on siinä, että se ponnistelee.

Katsoja odottaa sitä hetkeä, jolloin kaikki riistäytyy käsistä, synnyttää uuden maailmanjärjestyksen tai muuten vain kouristaa vatsanpohjaa jännityksestä edes hetken ajan. Lopputulema on kuitenkin tasapaksu, elämyksetön kuvakyhäelmä, jossa päähenkilön ajatuksenjuoksua on turha edes yrittää ymmärtää. 

Tämän blogin teemojen kannalta kiinnostavaa elokuvassa on se, että The Circlen perustaja Eamon Bailey (Tom Hanks) kertoo kehittäneensä koko nappikamerasomensa cp-vammaisen poikansa vuoksi. Poika elää täyttä ja hyvää elämää, mutta koska hän ei itse kykene liikkumaan, tarvitsee hänen kokea muiden videokuvan kautta, miltä tuntuu esimerkiksi kiipeillä vuoristossa. Siitäpä herääkin mielenkiintoinen kysymys, miksi kuvia ja videoita ylipäätään ladataan nettiin. Teemmekö sen tosiaan vilpittömästä halusta jakaa kokemuksiamme, vai haluammeko me vain huomiota itsellemme?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

10 vinkkiä vammais(vastaiseen) vastineeseen

Kuinka kirjoittaa mahdollisimman huono vastine, kun yrityksesi saa palautetta vammaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta tai huonosti toteutetusta esteettömyydestä? Esittelen tässä kymmenen kohdan ohjeen, jota noudattamalla onnistut varmasti! 
Käytän esimerkkinä Logomon tapahtumajohtajan mielipidekirjoitusta. Julkaisu on jo vanha, mutta toimii oppimateriaalina vallan hyvin.

1). Uhriudu. Ilmaise, miten tuntuu niin ikävältä, että meille annetaan negatiivista palautetta, vaikka sentään olet yrityksesi olemassa ja yrität.

Olipa kerrassaan harmillista lukea Tapio Elfvingin ja Laura Ellilän kirjoituksessaan (TS 7.11.) kuvailemista huonoista esteettömyyskokemuksista Logomossa. Etenkin tietäen, missä määrin esteettömyyteen on taloa suunnitellessa kiinnitetty huomiota. Lähtökohdista yksi tärkeimmistä on ollut nimenomaan toiminnallisuus, joka sisältää niin ihmisten kuin tavaroidenkin esteettömän kulkemisen tiloissa.
2) Kehu yritystäsi/palveluasi. Se on markkinoivaa toimintaa ja mitätöi kivas…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…