sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Vihreää kultaa?

Minulla on yleensä hyvin alhainen sietokyky life style -bloggauksille niiden perikaupallisen luonteen vuoksi, enkä siksi itsekään elämäntyyliasioista juuri postittele. Nyt aion kuitenkin tehdä poikkeuksen. Kun Jaffa-keksien Vihreät kuulat-mausta tuli maistiaiserä harvoihin ja valittuihin kauppoihin, kaikki tuntuivat sekoavan. Oli aivan pakko selvittää heti, mistä tästä hypessä on kyse, kun keksi tuli yleiseen myyntiin syyskuun alussa.
 


Alkuasetelma: Kokemuspohjaa Vihreisiin kuuliin löytyy lapsuudesta. Ne eivät olleet himoherkkua, mutta eivät myöskään aiheuttaneet välitöntä oksennusrefleksiä. Muistikuva äidistä ostamassa kyseistä tuotetta ruotsinlaivalta sisareni ja minun ollessa hyvin pieniä häilähtelee aivojeni sopukoissa. Suhde Jaffa-kekseihin on lämpimämpi: hyvin useiden lapsuusalan synttärikestien ja kahvitteluhetkien vakiokamaa.

Voiko tästä seurata mitään tajunnanräjäyttävää?

Ensivaikutelma: Pakkaus on ulkoasultaan tuttu, mutta kokonaan vihreä. Suklaakeksinpuolikkaasta, josta on tavallisesti tottunut näkemään pilkahduksen kellertävää tai punaista, pilkistää myös  havumetsänvihreää. Käy järkeen, jos täyte on vihreää kuulaa.

Puraisematta keksiä ei erota muista Jaffa-kekseistä, suklaakuorrute ja pehmeä leivospohja check. On siis puraistava äkkiä.

Mitä ihmettä?

Kun keksin vetäisee ensimmäisen puraisun jälkeen suustaan, ei herkusta näytä herisevän havunvihreää, vaan samaa kellertävää. Oliko tämä nyt semmoinen markkinointikikka? Jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa havaita häivähdyksen vihreää, mutta eihän tuo nyt pakkauksen kanssa täsmää!



 Vaan hetkinen, mitä tapahtuu samaan aikaan suussa?

Maku: Se maku! Ei lainkaan niinkuin suuntäysi lapsuusajan äitelää, säväyttämätöntä Vihreää kuulaa. Ihan kuin vanha nostalginen ystäväni Smurffilimsa olisi ryöminyt maistumaan suklaan ja leivoksen väliin! Miten hurmaavaa ja pikanttia! Parempaa kuin orginaali-Jaffa!

Loppupäätelmä: Tässä keksihypessä saattaa olla jotain perää.