Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ei tää kiusaamista ole!

Kiusaamista ja ahdistelua on monenlaista. Monesti yhdistävä tekijä on uhrin kokemusten vähättely. Näin kävi myös #metoo -kampanjan kohdalla: sen lisäksi, että ahdisteltuja naisia syytettiin muun muassa  yliherkiksi, moni nainen myös yllättyi tajutessaan olevansa ahdisteltu. Seksuaalinen häirintä ja naisviha ovat piintyneet niin syvälle rakenteisiin, että niitä on pidetty normaalina osana naisen elämää.

Sama ilmiö on riipaisevan tuttu myös vammaisten kohtelussa. Esimerkkejä on useita.  Päällimmäisenä mielessä on oma kokemukseni, kun koko luokka sulki minut ulkopuolelle sen jälkeen, kun minulle myönnettiin kannettava tietokone kirjoittamisen apuvälineeksi. Opettajaa asia ei kiinnostanut, esittipä hän pisteliäitä kommentteja itsekin. Paljon tärkeämpää luokassamme oli, että jälki-istunnossa istuttiin 15 minuuttia per jokainen ääneen lausuttu kirosana. Yksinäisyyteni kuitattiin sillä, että varhaisteinit eivät vielä ymmärrä kaikkia asioita, ja vammaisena on kohdattava puutteita sosiaalisiss…
Uusimmat tekstit

Rakastan rajoitteitani

Twitterissä on menossa #ILoveMyDisability -kampanja. Hastagilla kerrotaan siis, mikä tekee omasta vammasta tai muusta vastaavasta rakastettavan!

Jaan omia ajatuksiani.

Viime vuosi oli minulle henkisesti poikkeuksellisen raskas. Päivä toisensa jälkeen kului yhtenä tasaisen harmaana puurona, eikä muutoksiin ollut mahdollisuutta. Muutuin voimattomaksi zombieksi. Jos jotakin tapahtui, se oli harvoin positiivista, ja lopulta hyvät ja iloisetkin asiat lakkasivat tuntumasta miltään. Aloin kaivata lauantai-iltapäiviä, jolloin tavakseni oli tullut juoda lasillinen punaviiniä.

Viini avasi tunniksi taivaan. Sekä lihasjännitykseni että sisäinen ahdistukseni raukesivat. Kuulostaa ehkä hullulta, että joku pitää yhtä punaviinilasia viikossa jotenkin merkityksellisenä määränä. Monethan juovat joka viikonloppu paljon enemmän! Sitä juuri aloinkin ajatella.

Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun odottamalla odotin seuraavaa lasillista. Miksi juomakansa juo? Nollautuakseen arjen paineista? Saadakseen ro…

Meet the Devotees

Myös vammaiset haluavat tuntea itsensä hyväksytyiksi, kauniiksi ja
halutuiksi. Kääntöpuolena itsensä esille tuomisessa ovat
vammaisfetisistit eli "devoajat". Heidän kohdallaan ei välttämättä ole
kyse vammaisen vartalon mieltämisestä seksikkääksi tai halusta yhdistää
vammaisuus seksuaalisiin tilanteisiin - vammaisuudesta johtuva fyysinen
ponnistelu esimerkiksi siirtymistilanteissa tai jopa  täysi avuttomuus
lattialle päätyessä voivat tuottaa devoajalle seksuaalista mielihyvää.



Yllä olevassa englanninkielisessä dokumentissa tutustutaan devoilmiöön ja itse devoajiin. Se ei ole kevyttä katseltavaa. Yksi haastateltavista vertaa vammaisfetisistejä pedofiileihin, koska kummankin käyttäytymismalleihin kuuluu tietynlainen kosiskelu ja halu käyttää hyväksi vastapuolen puolustuskyvyttömyyttä. Toisaalta väärän ja hyväksyttävän käytöksen raja koskettaa sitä, keskittyykö seksuaalinen fetissi vain yhteen määrättyyn piirteeseen, vai nähdäänkö toinen osapuoli kokonaisena ihmisenä. Onk…

Diversity romcom tulee - mutta ollaanko täällä valmiita?

Ilahduin suunnattomasti, kun Donna-sarja ilmestyi alkuvuonna Yle Areenaan. Syytä riemuun oli paitsi sen tähden, että se on hyvin tehty suomalainen romanttinen komedia, myös siksi, että päähenkilö on sokea. Siis vihdoinkin prime-time parrasvaloihin on uskallettu päästää vammainen nuori nainen. Perusajatukseltaan se muistuttaa paljon oman Special Edition - romaanini tarinaa.

Kovin pitkään Donnaa ei tarvitse katsella ymmärtääkseen, että sosiaaliporno ja surkuttelu eivät kuulu tähän kuvioon. Näiden niinkutsuttujen vammaryhmien sisälläkin kun ollaan pelkästään ihmisiä, erilaisia persoonia, joilla on muuta mietittävää kuin omat rajoitteensa.


Mutta:


Kuvassa on sarjan banneri Areenan sivuilta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Eihän vammaisuudessa ole mitään viksahtanutta. Donna ON romanttinen komedia, ei lajityypin versiointi, eikä varsinkaan vinksallaan oleva sellainen.

Ehkä täällä ei aivan vielä olla valmiita ihmisten moninaisuutta käsittelevään romanttiseen komediaan, koskapa bannerisloganin …

Ympyrä suljettu

Viimeisen seitsemän päivän aikana on tapahtunut monta mahtavaa asiaa. Yksi niistä oli se, että pääsin lahjoittamaan uunituoreen kirjani Pekka Haavistolle.

Special Edition - Erikoispainoksen saattaminen kansien väliin kesti yhteensä kolme vuotta. Se oli huomattavasti pitempi aika kuin olin ikinä ajatellut. Prosessiin mahtui vuosien aikana takapakkeja asiakaskielteisestä luovan kirjoittamisen ohjauksesta aina viime metrien kansikuvaresoluutio-ongelmiin. Lopulta huikkailin vain ilmestymisajankohtaa tiedusteleville tuttaville, että kirja toivottavasti tulee ulos vuoden 2018 aikana.

Päätin kuitenkin, että tämä projekti vietäisiin loppuun asti. Ja niinhän sitä sanotaan, että sitkeys palkitaan.

Pekka Haavisto on ihminen, joka inspiroi minua kuusi vuotta sitten aloittamaan SIT UP!-blogin. Jos avoimesti homoseksuaali mies saattoi nousta presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle, oli todennäköisesti olemassa kansanosa, jota kiinnosti tuoda esiin myös muiden vähemmistöjen asiat. Blogin vastaanot…

Blogi muutti uuteen kotiin!

Olen muuttunut pelkästä blogi-ihmisestä sivustoihmiseksi! Se on jännittävää. Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on nyt omat kotisivut, joiden kautta pääsee lukemaan blogia, lähettämään sähköpostia ja ostamaan kirjojani. Jes!

Blogin suorana osoitteena säilyy vanha tuttu https://sit-up.blogspot.fi/ . Olen koonnut tälle uusiutuneelle alustalle vanhan SIT UP!-blogin suosituimpia ja ajattomimpia postauksia. Tutut postaustunnisteet löytyvät oikeassa reunassa olevasta valikosta. Uusia tekstejä ja piirroksia aion julkaista enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Palautetta saa antaa.

Parhain terveisin,
Vappu-Tuuli

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…