torstai 29. joulukuuta 2016

Miten tämä nyt taas menikään?

Tavallista kaduntallaajaa hiertää ja hämmentää jälleen. Nämä liikuntarajoitteiset. Vammaiset! Aina ne ovat vinkumassa, miten heidän oikeuksia sorretaan, vaatimassa sitä ja tätä,  ja silti samaan hengenvetoon uikuttavat, kun heitä ei kohdella niinkuin tavallisia ihmisiä. Miten tämä nyt menee?

Siis miten joku voi vaatia että pitää olla kaikki invavarusteet ja sitten väittää, että on "ihan tavallinen"?

No, ensinnäkin niiden invavarusteiden tarkoituksena on taata, että kaikilla on yhtälaiset mahdollisuudet saada samat peruspalvelut ja perusoikeudet. Näitä perusjuttuja ovat esimerkiksi ruoka, juoma, koulutus, työ, harrastukset ja ihmissuhteet, se, ettei tarvitse jäädä neljän seinän sisään vain siksi, koska on liikuntarajoitteinen. Tämä on aivan eri asia kuin esimerkiksi se, että aikuiseen liikuntarajoitteiseen suhtaudutaan kuin pikkuvauvaan. Mainiona lisävalaistuksena aiheesta toimivat vaikkapa Annin kokemukset Yle Kioskin haastattelussa:

https://www.facebook.com/ylekioski/videos/1674220709536041/?hc_ref=NEWSFEED

Niin mutta kun se kohtaaminen on vaikeeta! Ei päällepäin voi aina tietää, onko joku esimerkiksi kuuro tai autistinen tai mitä!

Nyt tulee salaisuus. Jos ihmisen kohtaa tavallisena ihmisenä, se tarkoittaakin oikeasti sitä, ettei ajattele etukäteen, mitä rajoitteita toisella mahdollisesti on! Senkun vain toimii. Katsokaas rajoitteiden laatu tulee kyllä tarvittaessa ilmi, jos ne ylipäätään kohtaamistilanteeseen jotenkin vaikuttavat. Yksinkertaista! Ja helpompaa kuin oman epävarmuutensa voittaminen. Ylipäätään toisten ihmisten kanssa hääriminen on riskibisnes. Sitä voi joskus ihan vammattomallekin ihmiselle mennä heittämään jotain läppää, eikä ole mitään takeita siitä, onko tuo näkevänäänkään sinua.

No mut sitten esimerkiksi se työ! Väitetään, että jos samasta työpaikasta mittelöi liikuntarajoitteinen ja vammaton, yleensä vammaton saa paikan. Pitäisikö muka aina valita se vammainen? Ettei semmoinen vaan kuule olis syrjintää terveitä ihmisiä kohtaan!

Tässäpä tilastotieteellinen pähkinä: Jos kahdesta yhtä pätevästä työnhakijasta vammaton tulee USEIMMIN valituksi kuin esimerkiksi liikuntarajoitteinen, millä todennäköisyydellä yksiomaan liikuntarajoite vaikuttaa valintapäätökseen? Suurella. Otantaa syntyy mittavasti jo siitä, että työnhakijan on yleensä töitä saadakseen lähetettävä kymmeniä hakemuksia, osalle vertailukelpoista aineistoa kertyy myös siitä, että kutsuja haastatteluihin alkaa tulla vasta, kun liikuntarajoitteesta jättää hakemuksissaan mainitsematta. Epätasainen jakautuma  = syrjintä. 


2 kommenttia :