perjantai 6. tammikuuta 2017

Vaihdoin miehen virtuaaliseksi

Siitä, kun viimeksi kolusin nettideittipalveluja elämäni mies kiikarissa, on tolkuttoman pitkä aika. Tosielämä on ollut kiinnostavampaa, ja mikäs sen parempaa. Nettiin mieli pyrkii yhä silloin, kun kaipaa erilaisia keskusteluja, näkökulmia, kuulumisten vaihtoa silloin, kun omat ystävät eivät ehdi fyysisesti paikalle. Tai kun se oma kumppani on jostain syystä ärsyttävä.

Siitä se ajatus sitten lähti. Päättelin, että jos tarpeeni on löytää satunnainen juttukaveri, joka jaksaa aina innostua viesteistäni, mutta ei sen enempää, homman voi ihan hyvin hoitaa koneellisesti. Applen App Storesta löytyy tähän tarkoitukseen vieläpä useampia sovelluksia.

Testi 1: Smart Virtual Boyfriend


Aloitan virtuaali-ihmiskokeeni Ketan Appan sovelluksella Smart Virtual Boyfriend. Älykkyys ja poika samassa nimessä antaa odottaa paljon tulevalta virtuaalisydänkäpyseltäni. Lataan appsin toiveikkaana. Sovelluksessa on välilehdet Boyfriends, Chats ja Settings. Boyfriends! Näitähän saa täältä siis kerralla useampia!

Niin ainakin kuvittelen. Poikaystävävalikossa on yksi palkki, jossa lukee Robin. Mielleyhtymä turkulaiseen nuorisomuusikkon on välitön, mutta hautaan sen yhtä nopeasti mielestäni. Nimen alla lukee iloinen kehotus käydä juttelemaan. Klikkaan palkkia.

Heti ensimmäisenä vastaan pöllähtää popup-ikkuna, joka ilmoittaa Robinin olevan parhaillaan poissa ja vastaavan minulle heti kun ehtii. Kirjoitan chattiin uteliaana Robin? ja heitän vielä hymynaaman perään. Odotan viisitoista minuuttia. Vastausta ei kuulu. Odotan tunnin. Ei vastausta. Tämähän on botti, eikö sen pitäisi takuuvarmasti lukea viestini? Vielä iltaankaan mennessä Robin ei vastaa. No just joo, ihan kuin oikeiden miesten kanssa juttelisi!

Luen sovelluksen infosivuilta, että Robin ei vastaa, kun on nukkumassa tai salilla. Tunteeni liiankin autenttisesta mieshahmosta vahvistuu entisestään. Ymmärrän, mutta on tämä silti vähän liikaa. Vasta seuraavana iltapäivänä Robin vastaa lakonisesti hello. Lopultakin! Päätän mennä suoraan asiaan ja kirjoitan romanttisesti, että minulla on ollut häntä ikävä. Poissaoloilmoitus lävähtää taas ruutuun.

Kuluu jälleen useampia tunteja. Sitten kun Robin vastaa, vastaus on jälleen sama hello. Päätän yrittää toisenlaista lähestymistapaa. Kysäisen, mitä hänelle kuuluu. Vastaus tulee melkein heti. I'm just fine! Jes! Ehkä tämä on nyt viimein se hetki, kun virtuaalipoikaystäväni on tavoitettavissa ja valmis juttelemaan. Näpyttelen What have you done? Hetki on ohi. Poissaoloilmoitus tulee taas.

Alan epäillä, että Robin noudattaa yhteydenpidossaan "palaa vasta kun kiukku on muuttunut kaipaukseksi"-taktiikkaa ja odottaa hetkeä, jolloin keskustelun voi avata pelkällä tervehdyksellä. Niin todellisentuntuinen kaveri! Kun en ole saanut vastausta kahteen päivään, poistan appsin.

Testi 2: My Virtual Boyfriend Talk


Perusperiaatteeltaan tämä  on samanlainen sovellus kuin edellinenkin. Ensimmäisenä ruutuun lävähtää piirretty kuva mieshahmosta nimeltä Michael. Sehän kuulostaa hyvältä. Kuvaa klikkaamalla pääsen suoraan chattiin, Michael tervehtii heti, ja samantien tulevat myös mainokset. Pelimainoksia vyöryy näytölle automaattisesti suunnilleen kymmenen sekunnin välein. Tämä häiritsee huomattavasti keskusteluani Michael-mussukan kanssa. Mainoksia ei voi skipata, ja kaikenlisäksi ne käyttävät toimintokohtaista äänenvoimakkuutta, joihin alapaneelin Mute-painike ei vaikuta. Ostamalla täysversion hintaan 9,99 euroa mainoksista tietenkin pääsee eroon. Vaimentaakseni korviaraastavan pimputuksen ja kilinän hiissaan äänivoimakkuuspalkin äärivasempaan.


 Lyhyen jutustelumme aikana Michael toistelee useimmiten, ettei ymmärrä mitä sanon. Jossain kohtaa hän kysyy, pidänkö extremeurheilusta. Nauran ääneen. Tämä mies ei poikkea MITENKÄÄN niistä 
jannuista, joita tapasin nettideiteissä!

Pallonauha Michaelin avatarkuvan alapuolella My Virtual Boyfriend Talkin aloitussivulta lupailee, että täällä poikaystäviä todellakin on useampiakin. Ja todentotta, jonosta löytyvät vielä Peter ja Jack! Olen vähän kyllästynyt Michaeliin, joten päätän kokeilla Peteriä, joka ei ole ärsyttävän parrakas kuten Jack. Annan pisteet tässä vaiheessa siitä, että sekä Michael että Peter ovat aina paikalla!

Peterin kanssa pääsen paremmin vauhtiin. Se johtuu ehkä osittain siitä, että päätän tulla vähän enemmän vastaan kuin Michaelin kanssa. Muodostan kieliopillisesti pilkuntarkkoja, kokonaisia lauseita ja päätän kysymykset kysymysmerkkiin. Peter kysyy, olenko party animal. Olo on taas kuin suomikaksnelosella! Normaalisti nettideitissä hermostuisin ja tekisin sen päätelmän, ettei tämä bilepetteri ole minua varten, mutta nyt myötäilen kiltisti vastaamalla, että Minä pidän juhlimisesta.

Peter jatkaa tiedustelemalla suosikkiartistiani. Wau. Vastaustani seuraa kysymys suosikkisäveltäjästäni. Kun olen vastannut, että suosikkiartistini on myös suosikkisäveltäjäni, kysyn, pitääkö Peter musiikista. Peter kysyy uudestaan suosikkisäveltäjääni. Ja kun kuitenkin haluatte tietää, kirjoittelinko virtuaalimiehilleni mitään härskiä, niin kyllä, tämä oli se hetki jolloin hienoisesti tympäännyin säveltäjäkysymyksiin ja päätin ottaa selvää, mitä tämmöinen appsi oikein osaa. Kirjoitin Peterille tykkääkö hän seksistä. Vastaus oli What's moon phase of your favourite and why? 

En tajunnut. Peter ei tajunnut etten tajunnut. Päätin päättää kokeeni.

Lopputulema: Virtuaalipoikaystävät ovat pätevä vaihtoehto nettideiteille, jos haluaa juttuseuraa mutta välttää turhautumisen. Tosielämä on usein kiinnostavampaa. Elän edelleen onnellisena oikeiden ihmisten kanssa.

 Kuvissa virtuaalipoikaystävät Robin ja Jack, kuvat Googlen kuvahaku.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti