Siirry pääsisältöön

Täti Vapun tupa

Harriet Beecher-Stowen vuonna 1852 kirjoittaman nuortenkirjan "Setä Tuomon tupa" on sanottu vaikuttaneen ratkaisevasti USA:n värillisten orjien vapauttamiseen ja Pohjois- ja Etelävaltioiden välisen orjasodan puhkeamiseen. Ei siis ihme, että teosta kutsutaan merkittäväksi. Jo ilmestymisvuonnaan se rikkoi myyntiennätyksiä Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja Englannissa sen yli miljoonan kappaleen myynnin edelle ylsivät vain Raamattu ja hartauskirjat. Tuomo-orjan kohtalo erilaisten isäntien alamaisuudessa koskettaa ihmisiä yhä sukupolvesta toiseen.

Vammaisena ihmisenä elämisessä on nykypäivänä on paljon yhtymäkohtia siihen asemaan, jossa afroamerikkalaiset ovat aiemmin eläneet. Afroamerikkalaisia ei nähty tasavertaisina yhdessä valkoihoisten kanssa, heidät valjastettiin pelkäksi palvelusväeksi ja heitä pidettiin valkoista väestöä vähempiälyisempänä. Heidän ei ollut sallittua käyttää edes samoja käymälöitä kuin valkoihoiset.

Kun ensimmäiset afroamerikkalaiset ilmestyivät televisioruutuihin, kyse oli ennenkuulumattomasta tapahtumasta, joka vaati paljon työtä. Viihdemaailmassa värillisiin taiteilijoihin suhtauduttiin skeptisesti. Michael Jacksonin tarjotessa "Billie Jean" -musiikkivideonsa MTV:lle 1980-luvun alkupuolella vastapuolelta kuului nurinaa "mustat pojat olleet kanavalla ennenkään soitelleet, eivätkä soittaisi nytkään"-mentaliteetilla. Jackson ulvoi naurusta matkalla pankkiin, mutta vielä silloinkin, kun tummaihoiset megatähdet tekivät tuloaan, pidettiin tarkkaa huolta siitä, etteivät he kuulostaneet tai näyttäneet "liian mustilta". Tasapainottelu oli hankalaa, sillä vastapuoli saattoi vuorostaan syyttää "juurien unohtamisesta". Whitney Houston kommentoi asiaa Essence-lehdelle toisen soololevynsä ilmestymisen aikaan 1980-luvun puolivälissä, ettei osannut laulaa "mustasti" tai "valkoisesti", vaan osasi vain laulaa.

Afroamerikkalaisilla on aina ollut oma kulttuurinsa riippumatta siitä, miten paljon erilainen ihonväri on asettanut vaatimuksia oman kyvykkyytensä todistamiselle ja taiteelliselle myyvyysarvolle. Lopulta erot "mustuuden" ja "valkoisuuden" välillä ovat haalistuneet. Vammaisilla ihmisillä vastaavaa kulttuuriperintöä ei paljoakaan ole. Ruumiin ja älyn rajoitteet ovat luoneet vahvoja näkemyksiä kokonaisvaltaisesta kykenemättömyydestä taiteen ja viihteen tekemiseen, eikä moni saa näin tilaisuutta edes yrittää. Toisaalta suhtautumista vammaisiin taiteilijoihin värittää helposti myös tietynlainen ylentämällä alistaminen, jossa vammaisen taitelijan työ ei muutoin herättäisi tuntemuksia, mutta on hyvää juurikin "vammaisen tekemäksi". Onneksi vammaiskulttuurin edistämiseen on havahduttu enemmän viime vuosina. Erityisen näkyvää kehitys on ollut kehitysvammaisten tuottaman taiteen ja viihteen parissa. Tampereella järjestetään kehutysvammaisten oma kulttuurifestivaali, Toisenlaiset frendit - tosi-tv-sarja liimaa katsojat vastaanotinten ja Pertti Kurikan nimipäivät -punkbändi niittää kansainvälistäkin mainetta. Tie yhteiskunnan kynnysmatosta mediauskottavuuden huipulle on ollut samanlainen kuin afroamerikkalaisilla.

Siihen nähden, että maapallon väestöstä joka kuudes ihminen on jollain tapaa vammainen, vammaiskulttuurin minimaalisuus tuntuu suorastaan naurettavalta.  Jos edellämainitusta havaittiinkin, että ennen epäkaupallisena pidetyt asiat voivat muuttua myyntivalteiksi valtaväestön keskuudessa, vammaiskulttuurille luulisi riittävän kuluttajia myös viitekehyksensä sisällä.   Mieluusti vammaiskulttuuria näkisi lisää myös liikuntarajoitteisten tuottamana. Moni liikuntarajoitteinen ilmaisee itseään taiteen keinoin. Tuossa joukossa on piilossa liikuntarajoitteinen Whitney Houston. Ehkä siellä jossain syntyy parhaillaan  vammaisversio "Setä Tuomon tuvasta". Täti Vappu lähettää kannustushuutonsa kaikille muille kulttuurista innostuneille. Älkää lakatko uskomasta unelmiinne!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…

Blogi muutti uuteen kotiin!

Olen muuttunut pelkästä blogi-ihmisestä sivustoihmiseksi! Se on jännittävää. Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on nyt omat kotisivut, joiden kautta pääsee lukemaan blogia, lähettämään sähköpostia ja ostamaan kirjojani. Jes!

Blogin suorana osoitteena säilyy vanha tuttu https://sit-up.blogspot.fi/ . Olen koonnut tälle uusiutuneelle alustalle vanhan SIT UP!-blogin suosituimpia ja ajattomimpia postauksia. Tutut postaustunnisteet löytyvät oikeassa reunassa olevasta valikosta. Uusia tekstejä ja piirroksia aion julkaista enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Palautetta saa antaa.

Parhain terveisin,
Vappu-Tuuli