torstai 20. kesäkuuta 2019

Muutama ajatus koskemisesta

Apulaisoikeuskansleri otti tänä keväänä kantaa vammaisten ihmisten oikeuteen päättää siitä, kuka heitä avustaa niin kutsutuissa sukupuolisensitiivisissä toimissa. Päätös on historiallinen. Tältä taholta ei koskaan aikaisemmin ole puututtu siihen, että oikeus valita samaa sukupuolta edustava avustaja esimerkiksi peseytymis- ja pukeutumistilanteisiin suojaa henkilön yksityisyyttä, koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Tottakai tämäkin linjaus herättää joissakuissa närää. Kun aiheesta on keskusteltu yleisesti, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät ihmiset ovat ilmaisseet kokevansa itsensä miltei loukatuiksi asiaan sisälletystä viittauksesta, että he sisällyttäisivät omaan työhönsä jotakin seksuaalista. Vasta-argumentiksi on esitetty, ettei monikaan avustajapalveluita tai hoitajia tarjoava taho pysty vaikuttamaan sukupuoliperusteisesti työntekijöidensä työvuoroihin, ja että avustettava/hoidettava tulisi vain totuttaa eri sukupuolta oleviin työntekijöihin.

Kerron, miksi tämä väite on totaalisen oksettava.

Ensinnäkin naisena on normaalia tuntea, että vieraan miehen kosketus nyt vain ahdistaa. Muissa yhteyksissä ja muilla ihmisillä tämä hyväksytään varauksetta, mutta vain vammaisilta vaaditaan selitys ahdistuksen syistä. Vammaisilla kyseessä ei ole ohimenevästä tilasta kuten muutaman viikon vuodepotilasjaksosta sairaalassa lasketteluonnettomuuden jälkeen, vaan avuntarve kestää useimmiten läpi elämän. Monesti sukupuolisensitiivisyyttä vähättelevät ihmiset ovat myös niitä, jotka eivät itse koskaan ole joutuneet vastakkaisen sukupuolen avustettaviksi tai hoidettaviksi.Toisekseen lähes jokainen vammainen kokee toistuvasti sitä, miten häntä yritetään "korjata" tai "terapoida" ympäristön vaatimuksiin sopivaksi. Se on ahdistavaa, alentavaa ja itsetuntoa musertavaa. Helpompaa ja inhimillisempää on suunnitella paremmin niitä työvuorolistoja.


Olisi ihanaa, jos asia viimein kirkastuisi hoitoalallakin eikä  tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä enää ikinä. Asian ydin tässä on jälleen kerran se, että vammaisetkin ovat ihmisiä, eivät toiminnan kohteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti