Kiusaamista ja ahdistelua on monenlaista. Monesti yhdistävä tekijä on uhrin kokemusten vähättely. Näin kävi myös #metoo -kampanjan kohdalla: sen lisäksi, että ahdisteltuja naisia syytettiin muun muassa yliherkiksi, moni nainen myös yllättyi tajutessaan olevansa ahdisteltu. Seksuaalinen häirintä ja naisviha ovat piintyneet niin syvälle rakenteisiin, että niitä on pidetty normaalina osana naisen elämää.
Sama ilmiö on riipaisevan tuttu myös vammaisten kohtelussa. Esimerkkejä on useita. Päällimmäisenä mielessä on oma kokemukseni, kun koko luokka sulki minut ulkopuolelle sen jälkeen, kun minulle myönnettiin kannettava tietokone kirjoittamisen apuvälineeksi. Opettajaa asia ei kiinnostanut, esittipä hän pisteliäitä kommentteja itsekin. Paljon tärkeämpää luokassamme oli, että jälki-istunnossa istuttiin 15 minuuttia per jokainen ääneen lausuttu kirosana. Yksinäisyyteni kuitattiin sillä, että varhaisteinit eivät vielä ymmärrä kaikkia asioita, ja vammaisena on kohdattava puutteita sosiaalisissa suhteissa. Nielin sen absoluuttisena totuutena.
Vähän aikaa sitten osallistuin Twitterissä keskusteluun, jossa eräs liikuntavammainen käyttäjä kertoi ymmärtäneensä vasta terapiassa tulleensa kiusatuksi koulussa. Hän oli tähän asti mieltänyt käytöksen normaaliksi, koska tekijöinä olivat aikuiset. Käyttäjällä oli vammansa vuoksi startleja (moro-refleksejä) eli tahdosta riippumattomia, äkillisten ja voimakkaiden aistiärsykkeiden aiheuttamia säpsähdyksiä, ja eräällä opettajalla oli tapana aiheuttaa niitä hänelle tahallaan ja nauraa päälle.
On vaikeaa kuvitella kovempaa vallankäyttöä kuin moro-refleksien tahallinen aiheuttaminen.
Ja kun sitä tapahtuu, vika on kohteessa: pitää lakata olemasta noin "säikky" tai osata ottaa koko homma huumorilla.
Eräs blogin lukija kertoi tapauksesta, jossa hänen äidilleen tuli ajankohtaiseksi hankkia sähköpyörätuoli. Äiti mainitsi asiasta asumispalveluyksikkönsä esimiehelle, joka oli oitis tyrmännyt asian ja sanonut, ettei hänelle sähköpyörätuolia annettaisi, kun ne ovat niin kalliitakin. Onneksi lääkäri sentään puolsi apuvälinehankintaa ja äiti sai sähköpyörätuolinsa. Luottamus esimieheen, henkilöön, jolta tulisi saada apua ja tukea, mureni kuitenkin täysin.
Aku Louhimiehellä on paljon pelissä. Jos hän ei muuta naisia nöyryyttäviä toimintatapoja, hän menettää lopullisesti kasvonsa ja menestyksekkään elokuvauran. Miten ahdistelu ja kiusaaminen saadaan loppumaan aloilla, joissa kuka tahansa voi toipua työpaikan ja luottamuksen menettämisestä vaihtamalla pelkästään maisemaa? Miten ahdistelu saadaan loppumaan miljöissä, joissa ahdistelu on osa hyväksyttyjä toimintatapoja?
Naisvihaa, naisten ahdistelua, syrjintää ja kiusaamista ei voi enää kuitata sillä, että "semmoista se on, naisen elämä".Vammaisvihaa, ahdistelua, syrjintää ja kiusaamista yritetään edelleen kuitata sillä, että "semmoista se on, vammaisen elämä". Muutoksen aika on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti