sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Hauska/tuittu

Toisinaan minun tekee mieli kysyä lukijoiltani, jotka eivät minua henkilökohtaisesti tunne, millaisena tyyppinä he näkevät minut. Olenko ironissarkastisen hauska tabunmurtaja vai tomera tuittutäti, joka antaa tulla kun piponkaulus käy ahtaaksi?

Vai onko totuus jossain siinä välillä vai tuolla ulkona? Päästä ajatuksesi valloilleen kommenttikentässä! Voit käyttää myös edellämainittua hauskaa tabunmurtajaa tai tuittutätiä.

Olen pohtinut myös sitä, mitä on tapahtunut, kun olen kirjoittanut kaikkein kipeimmistä ja kiukuttavimmista kokemuksistani. Yleensä olen tehnyt sen sillä ajatuksella, että joku muu voisi saada kokemuksistani ja ajatuksistani vertaistukea ja lohtua, mutta olenko joskus vain oikeasti itse päässyt päästelemään höyryjä?
  
Vertaistuki toimii toki molempiin suuntiin. Minä en ole vammaisasiantuntemuksen syvä rintaääni, vaan ainoastaan yksi pieni pisara valtavassa vammaisuuden kirjoaallokossa. Minun lähtökohtani kohdata oma liikuntarajoitteisuuteni ei ole ollut kaikkein ihanteellisin. Mietin jatkuvasti niitä kysymyksiä, olenko kokemukseni yksin, olisiko elämäni erilaista jos olisin pystynyt toimimaan toisin, onko minullakin vielä edellytyksiä entistä parempaan. Kun joku kommentoi postauksiin omista kokemuksistaan, se tuntuu tosi hyvältä. Useimmiten huomaan, etten ole yksin.

Omasta puolestani iso kiitos kaikille lukijoille.

Parhain terveisin,
Vappu

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti