keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Pääsikö Palanderilta pikkusammakko?

Ennen urheilugaalan suoraa lähetystä nähtiin hetkiä punaiselta matolta. Kalle Palanderilta kysyttiin, kenelle Vuoden urheilija-titteli pitäisi antaa. Palander vastasi, että kaikki kunnia Lepelle (Leo-Pekka Tähti), mutta antaisi tunnustuksen kuitenkin (Henri) Kontiselle.

Saattaa olla, että Kallea hiukan kuumotti. Kenties hän ihan vilpittömästi arvostaa tennistä, mutta joutui kysymyksen edessä tuntemaan kalvavan epävarmuuden, leimautuuko jotenkin vammaisvastaiseksi, jos ei kehaise vuosia tunnustusta odottanutta huippukelaajaa. Ja juuri tämä on se argumentti, jonka perusteella viestin tulkinta voi olla päinvastainen.

Voi olla, että itse tulkitsen Palanderin tuntoja täysin päin mäntyä. Tämä on kuitenkin tapaus, jonka avulla vammaisia koskevan argumentaation voi nostaa pöydälle.

Minä en ole vammaisvastainen, mutta kaikkiin paikkoihin on mahdotonta rakentaa hissejä on erilainen argumentti kuin Kaikkiin paikkoihin on mahdotonta rakentaa hissiä. Itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita ei edes huomaa mainita, kun taas kompastuskiviään huomaa korostaa erikseen.Siispä Antaisin palkinnon Kontiselle, arvostan Gran Slamia toimii ihan hyvin, ilman vammaisvastaisuusleimaa.

Jos haluaisi ilmaista, että Kontinen oma suosikki, mutta kunnioittaa myös Tähteä, voi sanoa esimerkiksi Antaisin itse pystin Kontiselle, mutta Lepekin on hieno mies.

Epävarmuus sanavalinnoissa kertoo usein jo siitä, ettei vammaisuuden kanssa olla täysin sinut. Se on ymmärrettävää, kun kyseessä on yksi historian suurimmista tabuista. Sitä suuremmalla syyllä voidaan nyt juhlia. Leo-Pekka Tähden valinta Vuoden urheilijaksi on paitsi kunnianosoitus menestyksekkäälle uralle, myös tärkeä edistysaskel yhdenvertaisuudelle. Kun vammaisurheilija voi olla Vuoden urheilija, vammaisurheilu tunnustetaan urheiluksi. Ehkä myös tabuja saadaan hiljalleen murrettua.




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti