torstai 31. maaliskuuta 2016

Pelkääkö läskirasisti lihomista?

Läskirasismi tai läskivihapuhe eivät pääse kohuotsikoihin, mutta Internetissä ne ovat jokapäiväinen ilmiö. Seuraavat kommentit on poimittu Iltalehden artikkelien keskusteluista:

Et näe syytä epäillä, että joku karttelisi 100+ kiloista läskiä ulkonäön takia!? Millä planeetalla sä oikein elät? Itselleni ei tulisi mieleenkään koskea noin suureen naiseen pitkällä tikullakaan... Ja se on pitkä se tikku. Ja paksu. Eikä se todellakaan hyödytä tällaisia naisia, ettei totuutta sanota heille ääneen. Elävät sitten koko ikänsä yksin tietämättä, että mistä oikein kiikastaa, vaikka totuus paistaa suoraan silmiin joka aamu peilistä. Tottakai isokokoinen nainenkin VOI löytää seuraa, mutta pienempikokoiselle kaikki on varmasti paljon helpompaa. Sitä paitsi elämä on hoikempana muutenkin mukavampaa, terveellisempää ja pitkäikäisempää.

Uusi rouva oli kovasti pyöristynyt, joten eiköhän kohta ole ero edessä... naisen on AINA siis AINA pidettävä huolta kropastaan. Mikään ei ole lapsille kauheampaa kuin uusioperhe ja tässäkin perheessä on nyt kolmenlaisia lapsia, ei hyvä.

No parisuhteessa on paljo muutakin kun toisen äly. Jos toisen ulkonäössä ei ole mitään viehättävää, paino kertoo siitä että jos haluaa harrastaa mitään liikuntaan liittyvää niin ei tule onnistumaan, ja yleisesti noin vakava lihapaino viittaa huonoihin elämäntapoihin niin kyllä se vaikuttaa asiaan kun parit isuhdetta ajatellaan.

Läski siis aiheuttaa paitsi syvää inhotusta, myös perheiden hajoamista. Ja ylipainoisethan eivät ole terveitä, eivätkä edes kykene liikunnallisiin harrastuksiin, vaikka ihan vain painoaan pudottaakseen. Juu-u!

Minkälainen ihminen kokee asiakseen morkata ylipainoisia ihmisiä ja "valistaa" heitä ongelmiensa syistä? Se on mielenkiintoinen kysymys. Ei ole yllätys, että suurin osa netin läskirasistisista kommenteista on miesten kirjoittamia. Moni vetoaa jälleen kerran geeneihin: miehen läski-inhotus on luonnollista ja peruuttamatonta, koska miehen geenit pakottavat etsimään hoikan, terveen kumppanin! Ihme kyllä nämä ihmiskunnan alkuhämärissä määriytyneet urosgeenit eivät ole toimineet esimerkiksi barokkiajalla, jolloin runsas naisvartalo oli vallalla oleva kauneusihanne.Kaikilla miehillä ne eivät ole aktivoituneet ollenkaan.  Joissain kulttuureissa runsautta myös ihannoidaan vielä tänäkin päivänä.

Toisen ihmisen vartalon kommentoimisessa ei ole kysymys auttamisesta ja hyväntahtoisuudesta. Mikä avaa kielenkannat sen sijaan, että kukin keskittyisi vain omiin asioihinsa? Ovatko läskivihaajat aina edes itse hoikkia?  Yhdeksi vammaisrasismin eli ableismin syyksi on esitetty, että vammaisuus muistuttaa ihmistä omasta vammautumisriskistä, ja on siksi ableismin mielestä luotaantyöntävää. Pelkääkö läskirasisti lihomista? 

Läski(kuten mikä tahansa muu)rasisti monestikaan ei tyydy ottamaan esille vain omia mieltymyksiään, vaan nojautuu joukkovoimaan. Kukaan ei halua lihavaa puolisoa. Moni kavahtaa läskiä. Joukkovoima on tehokkaampaa toisen alentamiseen. Yleensä toisen alentamisen tarkoituksena on itsensä ylentäminen. Minä sentään olen hoikka/onnistunut laihduttamaan/laihdutan/en syö sipsejä. Vartalonmuoto saattaa olla läskivihaajalle keskeinen identiteetin rakennuspalikka, jonka horjuttaminen tekee olon huteraksi: Jos joku läskimursukin voi olla jonkun mielestä viehättävä ja saada parisuhteen, oma suhteenikin ovat silkkaa sattumankauppaa!

Läskin kommentoiminen tapahtuu useimmiten niin, ettei arvosteltavaa henkilöä tai hänen painonsa syytä tunneta ollenkaan. Muussa tapauksessa kommentit olisivatkin tyhjiä. Läskirasistilla on monta syytä katsoa peiliin - mutta sieltä takaisin tuijottava kuva on usein aivan liian vaikea hyväksyä.  

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti