perjantai 26. syyskuuta 2014

Hirvittävä hyvänteko

Hyvä ihminen tekee joskus hyväntekeväisyyttä. Mutta:

Jos hyväntekeväisyydestä mainitsee jollekulle, kalastelee vain irtopisteitä itselleen eikä se enää ole pyytetöntä ja hyvä juttu.
Jos hyväntekeväisyyttä tekee isosti, esimerkiksi suurehkolla lahjoitussummalla, haluaa vain rehvastella, eikä sekään ole enää hyvä juttu.
Jos hyväntekeväisyyttä tekee muilta piilossa, muut alkavat nimittää omahyväiseksi ja itsekkääksi ihmiseksi, joka ei koskaan tee hyväntekeväisyyttä.

Jos hyväntekeväisyyttä harjoittaa yritys, se tapahtuu aina markkinointimielessä. Ihmisten, eläinten ja kasvikunnan hädästä tehdään mainosmateriaalia ja sillä kasvatetaan tilipusseja. Se se vasta huono juttu onkin!

Näitä huomioita olen bongannut vuosien varrelta erilaisista keskusteluista, joita hyväntekeväisyyden tekemiseen liittyen on käyty. Voitaneen ehkä vielä lisätä uuden lastensairaalan varainkeruuta koskeva huomio, että sairaalojen kaltaisia laitoksia ei pitäisi maksattaa tavallisilla ihmisillä, vaan valtion kuuluisi hoitaa homma.

Hyväntekeväisyys tarkoittaa omastaan luopumista niiden hyväksi, joilla ei ole yhtä paljon, mutta ilmeisesti sitä on mahdotonta tehdä oikein.

Jos vaikka lähdettäisiin liikkeelle siitä, että puhtaasti altruistista eli epäitsekästä hyvää tekoa ei ole olemassa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että jokaikinen hyvä teko antaa tekijälleen vähintään auttamisen ilon, tunteen omasta tarpeellisuudesta tai tyytyväisyyden oikein tekemisestä. Se, kun joku tekee oikein, aiheuttaa vääjäämättä myös ihailua muissa. Otetaan esimerkiksi vaikka sankarillinen kahvilatyöntekijä, joka puolusti kehitysvammaista asiakasta tätä solvannutta naista vastaan, tai puhdassydäminen pikaruokala-asiakas, joka osti uudet makkaraperunat annoksensa vahingossa lattialle tiputtaneelle miehelle sillä välin, kun vahingoniloinen henkilökunta tyrskähteli naurusta. Totta se on. Vaikka minunkin mielestäni sekä kahvilatyöntekijä että pikaruokala-asiakas ovat kaiken hatunnostonsa ansainneet, ei voi olla kysymättä, miten sellaiset asiat, joiden tulisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä, ovat nykymaailmassamme hatunnoston arvoisia tapauksia.

Syytä, miksi Oprah lahjoittaa muutaman miljoonan afrikkalaiselle tyttökoululle on mahdoton tietää, ellei ole itse Oprah. Ehkä kyse on pohjimmiltaan imagon pönkityksestä. Ehkä se näyttää hyvältä televisiossa. Toisaalta voi olla myös mahdollista, että Oprah ajattelee köyhimpien maiden hyvinvointia. Jokatapauksessa hyvää tapahtuu.

Kenties ei ole liikaa vaadittu, että seuraavan kerran hyväntekeväisyyttä tehtäessä keskittyisimme tekemisen iloon ja kiitollisuuteen toisten ihmisten motiivien kritisoimisen sijaan. Meillä kaikilla on jotakin annettavaa. Me muodostamme myös isoilta osin sen paljon puhutun valtion, ja meillä on vastuu pitää huolta toinen toisistamme.

2 kommenttia :

  1. Ja jos saa auttaa, niin kohde on väärä. Kysymyksiä satelee: Miksi autoit ulkomaista eläinjärjestöä etkä kotimaista? Miksi autat eläimiä Suomessa, kun Afrikassa lapset nääntyvät nälkään? Miksi autoit Afrikan lapsia, kun Suomessakin on asiat vinossa? Miksi laitoit Suomessa rahaa naisjärjestölle etkä syöpäsairaille? Aina väärin sammutettu.

    Tekevätköhän kritisoijat mitään itse asian puolesta? Muiden rahoista on helppo päättää, mihin ne pitäisi sijoittaa.

    VastaaPoista