lauantai 29. joulukuuta 2012

Ylpeät ennakkoluulot osa 26: Liikuntarajoitteisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä

Liikuntarajoitteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja tyhjäksi tekevä postaussarja jatkuu. Vuorossa on 26. osa, jossa tipautetaan pontevasti pohja pois ennakkoluulolta

Liikuntarajoitteisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä

Toimiva ihminen tarvitsee ympärilleen toisia ihmisiä. Vain harvat meistä ovat todellisia erakkoja, jotka haluavat vetäytyä yksinään pieneen erämaamökkiin omavaraistaloudesta elellen. Kaipaamme aina ajoittain puhetta ja yhteisiä hetkiä muiden kanssa. Tärkeää on, että ne tilanteet, joihin me kulloinkin osallistumme ovat meille itsellemme miellyttäviä kokemuksia. Haluamme jutella sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa aidosti viihdymme, ja haluamme tehdä asioita, jotka koemme itsellemme luonteviksi. Omien voimavarojen tuhlaaminen johonkin sellaiseen, mikä ei ole omaa ydinosaamistamme, tuntuu monesta meistä usein järjettömältä.

Tarkastelun alla olevan ennakkoluulon kantaja käyttää edellä esitettyä logiikkaa perusteena sille, miksi haluaa välttää kohtaamiset liikuntarajoitteisten kanssa.  Logiikkaan sekoittuu usein myös vahva ajatus siitä, että liikuntarajoitteisen kanssa tekemisissä olemisen voi kohtuullisen puhtaalla omalla tunnolla jättää niille, jotka sitä aidosti haluavat: maailmaanhan mahtuu niitäkin ihmisiä, jotka vannovat suvaitsevaisuuden nimiin ja ovat jopa kiinnostuneita vammaisten parissa tapahtuvista työtehtävistä. Ennakkoluulon kantaja katselee mieluusti muualle törmätessään liikuntarajoitteiseen esimerkiksi kadun ihmisvilinässä, tai tekaisee jonkin tekosyyn pikaiselle poistumiselle huomatessaan joutuvansa liikuntarajoitteisen viereen samalla savenvalantakurssilla.

Raa'inta peli on epäilemättä deittimaailmassa. Emme elä enää vanhojen aikojen romanttisessa heinälatokulttuurissa, jossa talonpoika tanssitteli neitoa joka lauantai lavatansseissa noin vuodenpäivät ja kävi sitten pyytämässä tämän isältä tämän kättä, jos mieli teki. Nykyään kaikki tapahtuu vauhdilla, ihmiset eivät enää elää pienissä ympyröissä ja tarjontakin on suurempi. Se luo helposti vääristyneen illuusion siitä, että haarukoimalla tarkasti on mahdollista löytää kaikkiin vaaleanpunaisimpiinkin haaveisiin istuva kumppani. Varsinkin Internet on muokannut ihmisten käsityksiä tästä. Hyväksyttäväksi heivausperusteeksi riittävät hyvin esimerkiksi vääränväriset kengät tai tyyli kirjoittaa yhdyssanat erikseen. Myös tarkastelun alla olevan ennakkoluulon kantajan mielestä tällaiset säännöt ovat karuja mutta hyväksyttäviä, ja niin ikään  pätevä syy sille, miksi niinkään näkyvällä asialla kuin liikuntarajoitteisuudella ei saa deittipelin korkeinta pistemäärää monenkaan silmissä.

Aina ennakkoluulon taustalla ei ole inho liikuntarajoitteisia kohtaan, vaikka jotkut ennakkoluulon kantajista saattavatkin kokea liikuntarajoitteisten kanssa tekemisissä olemisen jopa tekopyhäksi hyväntekeväisyydeksi tai omaa sosiaalista statusta laskevaksi. Kysymys voi olla myös siitä, ettei ennakkoluulon kantaja yksinkertaisesti tiedä, mitä liikuntarajoitteisen kohdatessa pitäisi sanoa ja tehdä. Välttely ja pakeneminen ovat helppoja ratkaisuja estää itseään joutumasta tilanteeseen, jossa tuntee olonsa neuvottomaksi ja noloksi.     

Tarkastelussa oleva ennakkoluulo rakentuu lähes täysin ajatukselle, jonka mukaan ihminen voi aina valita ne tilanteet ja ihmiset, joiden kanssa on vuorovaikutuksessa. Toisaalta tämä voi olla kirjaimellisesti totta, mutta tilanteista pakemisen rationaalisuus onkin sitten ihan toinen juttu. Ei ehkä kannata pyrähtää juoksuun, mikäli pomo esimerkiksi haluaa esitellä työpaikalle tulleen uuden liikuntarajoitteisen työntekijän, tai sanoa uudelle seurustelukumppanilleen sairastuneensa äkillisesti kurkkumätään joka kerran, kun tämä haluaisi esitellä liikuntarajoitteisen sisarensa perhepäivällisillä.Liikuntarajoitteisen kohtaaminen on jokatapauksessa  helpompi ja monella tapaa järkevämpi vaihtoehto kuin esimerkiksi työpaikkansa tai parisuhteensa vaarantaminen. Kukaan meistä ei voi koskaan tietää ennalta, millaisiin tilanteisiin elämänsä varrella joutuu. Moni unohtaa, ettei liikuntaesteettömyys suinkaan ole kenellekään itsestäänselvyys. Se voi kohdata minä hetkenä hyvänsä vaikka parasta ystäväämme - tai meitä itseämme.

Ei myöskään ole olemassa kovinkaan montaa sellaista paikkaa, joissa voisi vuorenvarmasti välttää kohtaamiset liikuntarajoitteisten kanssa.  Yhtäältä  ennakkoluulon syntyyn ja olemassaoloon vaikuttaa vahvasti myös se, että liikuntarajoitteisia pidetään yhäkin vahvasti ryhmänä, joka toimii olosuhteiden pakostakin erillään valtaväestöstä. Ennakkoluulon kantaja saattaa usein ajatella, että kohtaamista liikuntarajoitteisten kanssa ei tarvitse edes millään tavoin ajatella, koska liikuntarajoitteiset ovat marginaali-ilmiö ja toimivat muutoinkin suljetuissa piireissä. Luulo karahtaa enemmin tai myöhemmin kiville varsinkin asiakaspalvelutyössä. Myös liikuntarajoitteiset käyvät kaupoilla, kampaamossa, kirjastossa, elokuvissa, ja muissa vastaavissa paikoissa, ja odottavat yhtä hyvää palvelua.

Tässä kohden ennakkoluulon kantaja saattaa vielä väittää, että on täysin eri juttu rahastaa liikuntarajoitteiselta tämän päivittäistavaraostokset kuin elää jatkuvasti tällaisen kanssa. Lähes poikkeuksetta näin ajattelevat ennakkoluulon kantajat eivät koskaan ole eläneet jatkuvasti liikuntarajoitteisen kanssa. Ihmisillä on taipumusta paitsi sopeutua myös sokeutua ajan kuluessa, eikä kyse ole nyt harmaakaihista. Esimerkiksi pitkään avioliitossa eläneet saattavat huomata, etteivät enää edes muista toistensa silmien väriä, vaikka nuoruusvuosina tuijottelevatkin niihin tuntikausia. Kaikille ulkoisille seikoille sokeutuu ennen pitkää. Parhaissa suhteissa, oli kyse sitten ystävyys-, työkumppanuus- tai seurustelusuhteesta, ollaan aina pintaa syvemmällä.  Myös liikuntarajoitteisuus on ennen kaikkea ulkoinen seikka, koska sillä ei ole mitään tekemistä henkilökemioiden kanssa. Useimmiten sillä ei ole mitään tekemistä myöskään eri asioiden tekemisen kanssa, vaikka tekotapa saattaa poiketa valtaväestön tavoista. Liikuntarajoitteinen voidaan ja pitääkin kohdata kuten kuka tahansa muukin. Kohtaamistilanteisiin kannattaa ryhtyä kokemattomanakin rohkeasti, ja ottaa oppia uudesta kokemuksesta. Jossain vaiheessa oppi voi olla tarpeen jossakin tärkeässä tilanteessa. Liikuntarajoitteisia todella on kaikkialla.


Mission completed!  

6 kommenttia :

  1. Wau, olipa todella hyvä postaus! Ajattelemisen aihetta monelle.. :-)

    VastaaPoista
  2. Missä on Ylpeät ennakkoluulot osa 25? Näen vain osat 24 ja 26. Onko numerointiin tullut härö?

    VastaaPoista
  3. Osa 25 on todellakin olemassa ja julkaistu, mutta se ei vain näkynyt postauslistassa. Tämä johtui siitä, että postaukseen oli jäänyt vahingossa tunniste laittamatta. Korjasin nyt asian. Kiitos tarkkanäköisyydestäsi!

    VastaaPoista
  4. Hei, sun postaukset on älyttömän hyviä. Pidän erityisesti kirjoitus taidostasi :D

    VastaaPoista