keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ylpeät ennakkoluulot osa 25: Liikuntarajoitteisiin ennakkoluuloisesti suhtautuvat ovat samanlaisia

Liikuntarajoitteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja rusentava postaussarja porhaltaa jarrua painamatta 25. osaansa. Tällä kerralla käsittelyssä ei poikkeuksellisesti olekaan puhtaasti liikuntarajoitteisia koskeva ennakkokäsitys, vaan enemmän ennakkoluulon kantajiin kohdistuva ennakkoluulo. Käsittelemällä tämän ennakkoluulon saadaan parhaiten vastaus monia askarruttavaan kysymykseen, onko liikuntarajoitteisten arkielämä yhtä tuskaa kaikkialla vellovien kielteisten asenteiden ja harhakäsitysten vuoksi. Tarkasteluun kaivettava ennakkoluulo on

Liikuntarajoitteisiin ennakkoluuloisesti suhtautuvat ovat samanlaisia

Mietittäessä ennakkoluulojen kantajien sielunelämän ihmeellisyyksiä on oivallinen hetki muistella kaikkia niitä ennakkoluuloja, joita tässä postaussarjassa on räjäytetty olemattomuuksiin. Edellisestä kertauksesta on myöskin jo vierähtänyt tovi, sillä se tehtiin osassa 10. Tähän mennessä ennakkoluuloja kumoamalla on todettu paikkansapitäviksi seuraavat seikat:

  • Liikuntarajoitteisuus ei ole sama asia kuin älyllinen rajoitteisuus
  • Liikuntarajoitteisten kanssa keskustellessa keskustelua ei voi käydä ikään kuin liikuntarajoitteinen itse ei olisi läsnä
  • Liikuntarajoitteiset eivät saa kaikkea valmiiksi ja ilmaiseksi yhteiskunnalta
  • Liikuntarajoitteisen kanssa voi solmia toimivan parisuhteen
  • Liikuntarajoitteiset voivat huolehtia ulkonäöstään ja heitä voi pitää kauniina
  • Liikuntarajoitteiset eivät välttämättä toivo ihmeparantumista
  • Liikuntarajoitteisuus ei takaa yhteistä henkilökemiaa, ja liikuntarajoitteisilla voi olla myös liikuntaesteettömiä ystäviä
  • Liikuntarajoitteisuus ei tavallisesti estä palkkatyössä käymistä
  • Liikuntarajoitteiset voidaan esittää myös mediassa totuudenmukaisesti tavallisina ihmisinä, ei vain rajoitteiden kautta  
  • Liikuntarajoitteisten osa maailmassa ei ole tyytyä vähempään tai kestää epätasa-arvoista kohtelua rajoitteidensa vuoksi. Me itse luomme sen julmankin maailman.
  • Liikuntarajoitteisuuden synnynnäisyydellä ei ole mitään merkitystä verrattaessa myöhemmin aiheutuneeseen liikuntarajoitteisuuteen
  • Liikuntarajoitteiset kuuluvat osaksi normaalia yhteiskuntaa, eikä heitä pidä siitä tarpeettomasti eristää
  • Liikuntarajoitteisen kanssa solmittu ihmissuhde ei todellisuudessa laske kanssaihmisten arvostusta tai sosiaalista statusta
  • Liikuntarajoitteisia voi ja pitää esitellä lapsille
  • Liikuntarajoitteisuus ei anna aihetta liioitelluille kehuille tai negatiivisen palautteen antamisen välttämiselle
  • Liikuntarajoitteisuus ei automaattisesti tee kenestäkään vähästä kiitollista ihmistä
  • Liikuntarajoitteiset osaavat tiedostaa omat tarpeensa ja mieltymyksensä, ja liikuntarajoitteisten omaa mielipidettä ja tahtoa on myös kuunneltava
  • Liikuntarajoitteisuus ei automaattisesti aiheuta koulukiusaamista, eikä liikuntarajoitteisia tarvitse erikseen koulukiusaamiselta suojella
  • Liikuntarajoitteiset voivat hankkia lapsia ja olla hyviä vanhempia
  • Liikuntarajoitteisuus ei itsessään poista kykyä ja halua seksuaalisiin tunteisiin ja tekoihin
  • Liikuntarajoitteisiin kohdistuvien ennakkoluulojen olemassaolo myönnetään harvoin, vaikka ennakkoluulot ovat todellisia
  • Liikuntarajoitteisen elämä voi olla aidosti onnellista, ei järjestettyä onnellisuutta
  • Liikuntarajoitteiset on mahdollista kohdata avoimesti, käyttämättä omaa tottumattomuuttaan tekosyynä kohtaamisen välttämiselle tai tökerölle käytökselle kohtaamistilanteessa 

Ennakkoluulon kantajat ovat ihmisiä, jotka ajattelevat päinvastoin edellä listatuista asioista. Listan pituus osoittaa, että ennakkoluuloja piisaa siitäkin huolimatta, että useat ennakkoluulot ovat osin toistensa kanssa päällekkäisiä tai muutoin vain sävyltään toisistaan poikkeavia. Tämä saattaa kauhistuttaa tarkastelun alla olevan ennakkoluulon kantajaa. Joka elämänalueelle ulottuva listaus voi luoda järkyttävän mielikuvan, että liikuntarajoitteisen jokainen päivä on loputonta taistelua ja ennakkoluuloista johtuvaa kärsimystä.

Monesti ajatusmalli johtaa edelleen logiikkaan, jonka mukaan yhtä ennakkoluuloa kantava ihminen kantaa mielessään myös kaikkia muita mahdollisia ennakkoluuloja. Useimmiten ennakkoluulojen kantajat mielletään  ihmisiksi, jotka suhtautuvat liikuntarajoitteisiin periaatteellisen kielteisesti, eivät omista minkäänlaista omakohtaista kokemusta liikuntarajoitteisuudesta eivätkä pelkojensa tai sulan turhamaisuutensa vuoksi halua olla missään tekemisissä liikuntarajoitteisten kanssa. Lähes poikkeuksetta ennakkoluulojen kantajina pidetään ainoastaan liikuntaesteettömiä ihmisiä.

Ihminen muodostaa käsityksiä karkeasti ottaen kahdella tavalla: joko omiin kokemuksiinsa perustuen tai muiden kertomuksia kuunnellen. Ratkaisevaa on, millainen kokemus on kyseessä tai millä tavoin kuultu puhe kulloinkin tulkitaan. Luonnollisesti myös sillä, miten paljon omaan kokemuksen yleistettävyyteen tai kuulopuheen lähteeseen ylipäätään luotetaan, on iso merkitys. Yhteistä käsityksien muodostamiselle on yleensä vain se, että niiden rakennusaineita ovat monesti vain yksittäiset tapaukset ja tarinat. Syntyvät näkökulmat ovat väkisinkin painottuneita ja yksipuolisia: luennoilla viihtyvä opiskelija saattaa käydä vuosikaudet koulua samassa opinahjossa liikuntarajoitteisen koulutoverinsa kanssa, pitää sitä luonnollisena asiana mutta hämmästyä sitä, kun toveri yllättäen porhaltaa onnellisena vastaan kaupungin yöelämässä. Työtoveri, joka työskentelee liikuntarajoitteisen kollegansa kanssa tietokoneella, saattaa vältellä tämän esittelemistä lapsilleen työpaikan lapsiparkissa. Ystävä, joka viettää aikaa liikuntarajoitteisen ikätoverinsa kanssa huovutuskurssilla, saattaa jättää tämän kutsumatta sinkkubileisiin ajatellen murheellisena, ettei rakas ystävä koskaan pysty solmimaan oikeaa seurustelusuhdetta.

Toisinaan yksipuoliset kokemukset saattavat johtaa myös liialliseen yleistämiseen. Ennakkoluulon kantaja saattaa tuntea läheisestikin jonkun liikuntarajoitteisen henkilön, ja erehtyä ajattelemaan, että kaikki liikuntarajoitteiset henkilöt ovat samankaltaisia. Ennakkoluulon kantaja saattaa esimerkiksi ajatella, että murjaisemalla ilmaan pari rankempaa vammaisherjaa saa jäykimmänkin spastikon suupielet ylöspäin, koska oma spastikkokaverikin hirnuu hervottomasti kyseiselle huumorilajille, tai että jokaikiseltä spastikolta voi odottaa kaverin lanseeraamaa pyörätuolispiraalia. Yksilöllisyys painuu yleistäjällä unholaan.  Joskus jonkun liikuntarajoitteisen tunteminen voi toimia ennakkoluulon kantajalle myös eräänlaisena todisteena omasta ennakkoluulottomuudesta ja synnyttää ajatuksen,  ettei ihmisillä voi olla ainuttakaan liikuntarajoitteisiin kohdistuvaa ennakkoluuloa, jos tämä on hyväksynyt tuttavapiiriinsä liikuntarajoitteisen.

Ennakkoluulon kantaja voi yhtä hyvin olla myös toinen liikuntarajoitteinen henkilö. Tähän seikkaan on pureuduttu tässä postaussarjassa pariin jo aiemmin, sillä asia hämmentää monia liikuntaesteettömiä ja luo myös edelleen uusia ennakkoluuloja. Liikuntarajoitteisen ennakkoluulon kantajan käsitysten taustalla on monesti "on minullakin rajoitteita, mutta en sentään ole tuollainen" - tyylinen ajattelu. Se pohjautuu usein pelkoon siitä, että eri tavoin toimiva ja ajatteleva liikuntarajoitteinen levittää ympärilleen "väärää kuvaa" liikuntarajoitteisuudesta ja kasvattaa. Tällöin ennakkoluulon kantaja kokee usein vahvasti, että oma liikuntarajoitteisuus on antanut niin vankkumattoman syvän asiantuntemuksen ja/tai luonteenlaadun, että omia toiminta- ja ajattelutapoja voidaan pitää toiseen nähden huomattavasti parempina. Yksilöllisyys unohtuu tässäkin, paremmin sanoen mielessä on vain oma yksilöllisyys.  

 Ennakkoluulot syntyvät niistä aiheista, joita ei tunneta, ja romuttuvat niistä, jotka tunnetaan.Ennakkoluulon olemassaoloa ei useinkaan voi tiedostaa, ennen kuin niiden kohde nousee jollain tavalla esille. Se ei aina tapahdu suoraviivaisesti. Esimerkiksi edellämainittu opiskelukaverin hämmennys yökerhon tanssilattialla on silminnähtävä, työkaveri alkaa käyttäytyä omituisesti aina lapsiparkkia ohitettaessa ja ystävän ystävä möläyttää vahingossa vaietuista parinmuodostuspippaloista.   Tästä syystä on myös täysin onnenkauppaa se, mitä ennakkoluuloja kukin liikuntarajoitteinen joutuu tiedostetusti kohtaamaan ja miten paljon. Valitettavaa on vain se, että niitä joutuu kohtaamaan aika ajoin. Onneksi on olemassa iso joukko myös sellaisia ihmisiä, jotka osaavat muistaa, että liikuntarajoitteisetkin ovat joka piirteeltään yksilöllisiä ihmisiä. Se on todellista ennakkoluulottomuutta. Ennakkoluulot, liittyivät ne sitten liikuntarajoitteisiin tai mihin muuhun asiaan hyvänsä, pohjautuvat lähes aina yleistyksille. Ihminen ei koskaan voi päästä tilaan, jossa ei milloinkaan erehryisi tai muodostaisi käsityksiä ennakolta, mutta suhtautumalla maailmaan avoimesti ja myöntämällä oman erehtyväisyytensä voi ennakolta estää monen harhakuvitelman ja ikävän tilanteen. Kenenkään yhden ihmisen vastuulla ei niinikään voi olla "oikean kuvan" antaminen suuremmasta sakista. Oikeita kuvia on harvoin edes olemassa.

Mission completed!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti