Jotta kaikilla olisi kivaa....vai jotta kaikilla olisi tilaa?

Tänään iltapäivälehdissä puhutaan esteettömyydestä ja vammaisten ihmisten syrjinnästä. Puhunpa siis minäkin. Ihmisoikeusongelmien pahimmat mätäpaiseet löytyvät suoraan artikkelien kommenttiosioista, joten isketäänpä niihin kiinni.

Kerta toisensa jälkeen tässä keskustelussa ihmetyttää, miksi vammaisten oikeudet kouhuttavat niin voimakkaasti niiden tunteita, joita se ei suoranaisesti edes koske. Me kaikki olemme toki kuulleet sen rutinan, että esteettömyys maksaa ihan liikaa eikä joka ovenläpeä voi suurentaa pyörätuolinmentäväksi, mutta se on huono argumentti.
 
Ensinnäkin, se esitetään aina niissäkin tapauksissa, jolloin esteettömyyden toteuttaminen olisi helposti toteutettavissa, eli esteettömyyden puute on syrjivää. Toiseksi, argumentin esittäjä useimmiten  kuvittelee tuntevansa esteettömyyden hintalapun ja uskoo tuohtumuksesta päätellen rahasumman kiskottavan HENKILÖKOHTAISISTA ETUUKSISTAAN.

http://www.hs.fi/koti/a1418617189248 

Minunkin on valittava kahvilani makuaistieni mukaan:D Ei kait voida olettaa kahviloiden rakentavan vanhoihin tiloihin inva WC:tä ja ramppeja vain jos joskus sattuisi joku pyörätuolilla saapumaan asiakkaaksi? Kyllä kahviloiden hintataso nousisi entisestään jos näin olisi. Kaikki on kohta Suomessa syrjintää, paitsi keskiluokan järjetön veronmaksutaakka. Maailmassa ei vaan mene nallekarkit tasan, turha niitä yrittää lainvoimalla jakaa kaikille samalla periaatteella. Sosiaalidemokratia on yhteiskunnan syöpä. 

  
Joskus esteettömyydeksi riittää pieni pala metallia. Joskus se voi olla myös sitä, että kahvilan ulkopuolelle järjestetään kesäisin pöytä, jonka ääreen voi saapua nousematta vanhoja puuportaita. Jos vammattomat eivät voisi käyttää esteettömiksi suunniteltuja ratkaisuja, maailma olisi toisenlainen. Osat ikäänkuin vaihtuisivat ja olisi palveluita, joita vain vähemmistö kykenee käyttämään!

Ja ylipainoisille liian pienet ovet ja kapeat käytävät! Ja autottomalle moottoritiet! Suojatietkin kyllä syrjii autoilijaa, ei oo yhdenvertaista ei. Ei kaikkea voi tehdä jokaiselle sopivaksi, eikä se mitään syrjimistä ole. 

Itse koen syrjintää monissa asioissa. Minä en voi ajaa samanlaisilla autoilla kun monet paremmassa asemassa olevat. En pääse ulkomaille lomalle kun ei ole rahaa. 

Mikä ero on pyörätuolilla ja autolla? Toinen mahdollistaa liikkumisen ylipäätään. Sen käytön sanelee fyysinen rajoite, ei se mikä olisi kivaa. Jännä juttu on, että rahaakin pystyy hankkimaan, jos tekee lujasti töitä, mutta sama ei päde kävelykykyyn!

Jos joku liikkuu asioilla avustajan kanssa, lienee luonnollista olettaa että täytyy puhua avustajan kanssa.

Tarvitsen esimerkiksi itse avustajaa siitä syystä, etteivät raajani toimi normaalisti. Samasta syystä käytän myös pyörätuolia. Avustaja availee ovia, nostaa tavaroita kaupan hyllyltä ja tekee muuta raajatoimintaa. Hän ei suorita puolestani älyllistä ajattelua eikä kommunikointia. Oletus, että avustaja kulkee avustettavan rinnalla nimenomaan kommunikoinnin takia ei ole luonnollinen, vaan yksinomaan tyhmä.

On vaan niin paljon pyörätuolissa avustajan kanssa kulkevia ihmisiä jotka eivät pysty kommunikoimaan puhumalla että onko tämä nyt sitten niin törkeää syrjintää jos puhuukin avustajalle?

Kyllä, kyllä on. Keskustelu suunnataan poikkeuksetta sille ihmisille, jota se koskee - siinäkin tapauksessa, että kommunikointi on vaikeaa, keskinäinen ymmärrys puutteellista tai päältäpäin ei pystyisi päättelemään, suoriutuuko avustettava kommunikaatiosta itse vai ei.  Jos avustajan kanssa on tarpeen kommunikoida, siihen voi siirtyä tarvittaessa. Keksitkö jo, miksi se, jota keskustelu koskee, on aina etusijalla?

Päivän syrjintäartikkelit kommenttiraitoineen löytyvät tästä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016073021978464_uu.shtml
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001230129.html