Siirry pääsisältöön

Jotta kaikilla olisi kivaa....vai jotta kaikilla olisi tilaa?

Tänään iltapäivälehdissä puhutaan esteettömyydestä ja vammaisten ihmisten syrjinnästä. Puhunpa siis minäkin. Ihmisoikeusongelmien pahimmat mätäpaiseet löytyvät suoraan artikkelien kommenttiosioista, joten isketäänpä niihin kiinni.

Kerta toisensa jälkeen tässä keskustelussa ihmetyttää, miksi vammaisten oikeudet kouhuttavat niin voimakkaasti niiden tunteita, joita se ei suoranaisesti edes koske. Me kaikki olemme toki kuulleet sen rutinan, että esteettömyys maksaa ihan liikaa eikä joka ovenläpeä voi suurentaa pyörätuolinmentäväksi, mutta se on huono argumentti.
 
Ensinnäkin, se esitetään aina niissäkin tapauksissa, jolloin esteettömyyden toteuttaminen olisi helposti toteutettavissa, eli esteettömyyden puute on syrjivää. Toiseksi, argumentin esittäjä useimmiten  kuvittelee tuntevansa esteettömyyden hintalapun ja uskoo tuohtumuksesta päätellen rahasumman kiskottavan HENKILÖKOHTAISISTA ETUUKSISTAAN.

http://www.hs.fi/koti/a1418617189248 

Minunkin on valittava kahvilani makuaistieni mukaan:D Ei kait voida olettaa kahviloiden rakentavan vanhoihin tiloihin inva WC:tä ja ramppeja vain jos joskus sattuisi joku pyörätuolilla saapumaan asiakkaaksi? Kyllä kahviloiden hintataso nousisi entisestään jos näin olisi. Kaikki on kohta Suomessa syrjintää, paitsi keskiluokan järjetön veronmaksutaakka. Maailmassa ei vaan mene nallekarkit tasan, turha niitä yrittää lainvoimalla jakaa kaikille samalla periaatteella. Sosiaalidemokratia on yhteiskunnan syöpä. 

  
Joskus esteettömyydeksi riittää pieni pala metallia. Joskus se voi olla myös sitä, että kahvilan ulkopuolelle järjestetään kesäisin pöytä, jonka ääreen voi saapua nousematta vanhoja puuportaita. Jos vammattomat eivät voisi käyttää esteettömiksi suunniteltuja ratkaisuja, maailma olisi toisenlainen. Osat ikäänkuin vaihtuisivat ja olisi palveluita, joita vain vähemmistö kykenee käyttämään!

Ja ylipainoisille liian pienet ovet ja kapeat käytävät! Ja autottomalle moottoritiet! Suojatietkin kyllä syrjii autoilijaa, ei oo yhdenvertaista ei. Ei kaikkea voi tehdä jokaiselle sopivaksi, eikä se mitään syrjimistä ole. 

Itse koen syrjintää monissa asioissa. Minä en voi ajaa samanlaisilla autoilla kun monet paremmassa asemassa olevat. En pääse ulkomaille lomalle kun ei ole rahaa. 

Mikä ero on pyörätuolilla ja autolla? Toinen mahdollistaa liikkumisen ylipäätään. Sen käytön sanelee fyysinen rajoite, ei se mikä olisi kivaa. Jännä juttu on, että rahaakin pystyy hankkimaan, jos tekee lujasti töitä, mutta sama ei päde kävelykykyyn!

Jos joku liikkuu asioilla avustajan kanssa, lienee luonnollista olettaa että täytyy puhua avustajan kanssa.

Tarvitsen esimerkiksi itse avustajaa siitä syystä, etteivät raajani toimi normaalisti. Samasta syystä käytän myös pyörätuolia. Avustaja availee ovia, nostaa tavaroita kaupan hyllyltä ja tekee muuta raajatoimintaa. Hän ei suorita puolestani älyllistä ajattelua eikä kommunikointia. Oletus, että avustaja kulkee avustettavan rinnalla nimenomaan kommunikoinnin takia ei ole luonnollinen, vaan yksinomaan tyhmä.

On vaan niin paljon pyörätuolissa avustajan kanssa kulkevia ihmisiä jotka eivät pysty kommunikoimaan puhumalla että onko tämä nyt sitten niin törkeää syrjintää jos puhuukin avustajalle?

Kyllä, kyllä on. Keskustelu suunnataan poikkeuksetta sille ihmisille, jota se koskee - siinäkin tapauksessa, että kommunikointi on vaikeaa, keskinäinen ymmärrys puutteellista tai päältäpäin ei pystyisi päättelemään, suoriutuuko avustettava kommunikaatiosta itse vai ei.  Jos avustajan kanssa on tarpeen kommunikoida, siihen voi siirtyä tarvittaessa. Keksitkö jo, miksi se, jota keskustelu koskee, on aina etusijalla?

Päivän syrjintäartikkelit kommenttiraitoineen löytyvät tästä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016073021978464_uu.shtml
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001230129.html





Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus, mutta lainaamasi kommentit oksettavat. Onneksi en siis lukenut tätä Iltalehden versiota uutisesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

10 vinkkiä vammais(vastaiseen) vastineeseen

Kuinka kirjoittaa mahdollisimman huono vastine, kun yrityksesi saa palautetta vammaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta tai huonosti toteutetusta esteettömyydestä? Esittelen tässä kymmenen kohdan ohjeen, jota noudattamalla onnistut varmasti! 
Käytän esimerkkinä Logomon tapahtumajohtajan mielipidekirjoitusta. Julkaisu on jo vanha, mutta toimii oppimateriaalina vallan hyvin.

1). Uhriudu. Ilmaise, miten tuntuu niin ikävältä, että meille annetaan negatiivista palautetta, vaikka sentään olet yrityksesi olemassa ja yrität.

Olipa kerrassaan harmillista lukea Tapio Elfvingin ja Laura Ellilän kirjoituksessaan (TS 7.11.) kuvailemista huonoista esteettömyyskokemuksista Logomossa. Etenkin tietäen, missä määrin esteettömyyteen on taloa suunnitellessa kiinnitetty huomiota. Lähtökohdista yksi tärkeimmistä on ollut nimenomaan toiminnallisuus, joka sisältää niin ihmisten kuin tavaroidenkin esteettömän kulkemisen tiloissa.
2) Kehu yritystäsi/palveluasi. Se on markkinoivaa toimintaa ja mitätöi kivas…