Minua on elämäni aikana taputeltu ja kosketeltu lukemattomia kertoja. Näiden kertojen lukumäärä ei ole likimainkaan yhtenevä niiden tilanteiden kanssa, jolloin itse olen halunnut, että minuun kosketaan. Yleensä kyse on siitä, että minuun suhtaudutaan kuin lapseen: ihmiset haluavat tsempata ja kannustaa, olla kivan myötämielisiä. Siis onhan vaaleanpunaiseen tutuunkin puettu apina hellyyttävä, mutta ei koskaan vakavasti otettava ballerina.
Kun minua viimeksi taputeltiin olkapäälle asiakaspalvelutilanteessa, jossa vaadin itselleni asiaankuuluvaa palvelua, sain tarpeekseni. Kehitin asiaan ratkaisun.
Näitä kutsutaan epoleteiksi. Niillä tarkoitetaan erilaisia olkakoristeita, jollaisia näkee esimerkiksi sotilasasuissa.
Suunnittelemani piikkiniittikoristeiset epoletit kiinnitetään hakaneuloilla, jotta ne voi siirtää vaatekappaleesta toiseen. Malliin kuuluvat myös kiiltävät glittertarrat sekä alareunaan ommeltavat päheät ketjut. Niittejä olisi voinut toki olla enemmänkin, mutta päätin aloittaa ensimmäisen epolettiprojektin maltillisesti. Halusin jakaa tämän asustevinkin siltä varalta, että siitä olisi hyötyä myös muille aiheettomasti olkapäälletaputelluille, esimerkiksi kutakuinkin kaikille pyörätuolin käyttäjälle.
Ja nämä oikeasti toimivat. Niillä on jo estetty erään turkulaisen muusikon enimmät lähentely-yritykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti