Ex-onnelliset teki sen, missä Salkkarit epäonnistui surkeasti

Salatuissa elämissä on vuosien varrella totuttu näkemään mitä villeimpiä juonikuvioita. Vain yksi on loistanut poissaolollaan. Kohotetuksi realismiksi nimitetty, asiallisista homo- ja kehitysvammaiskuvauksestaankin palkittu päivittäissarja ei ole esitellyt ainuttakaan pyörätuolia pysyvästi käyttävää hahmoa. Pysyväiskäyttäjiksi ei siis lasketa Akia tai Taalasmaan Ullaa, jotka ovat kyllä hetkellisesti kelailleet kohtauksesta toiseen, mutta toipuneet lopulta jaloilleen enemmän tai vähemmän lääketieteellisesti.

Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta Taigaa, joka on luultavasti Suomen televisiohistorian ensimmäinen cp-vammainen hahmo. Taigan syntyessä käytiin hahmolle annetusta diagnoosiennusteesta käytiin kiivasta keskustelua cp-vamman kanssa elävien keskuudessa,"Ei puhu eikä syö itsenäisesti"-tyylinen luonnehdinta kun vastasi täydellisesti sitä kapean strereotyyppistä mielikuvaa, joka suurella yleisöllä on cp-vammasta. Taigasta kasvoi pirteä nuori neiti, jota esittää cp-vammainen näyttelijä, mutta pyörätuolilla hänkään ei liiku. Hahmon tullessa mukaan Salkkarit oli ehtinyt pyöriä jo liki 20 vuotta.

Liikkuvilla väliseinillä varustetuissa eroasunnoissa asiat ovat toisin kuin Pihlajakadulla. Lopeta lukeminen tähän kappaleeseen, ellet halua juonipaljastuksia mahtavasta draamakomediasta Ex-onnelliset!

Yksi sarjan hahmoista on sähköpyörätuolia käyttävä Aapo. Kuvissa vilahtaa myös arkea helpottavat invataksi ja nostolaite.  Aapon diagnoosia ei ole jaksojen edetessä paljastettu, eikä ole tarviskaan, sillä tämä on ennen kaikkea ihan tavallinen nuori mies, joka harrastaa tietokonepelejä ja musiikin tekemistä. Onpa eroasuntojen seinien välissä rakkauttakin ilmassa. Jännitteitä hahmolle luo ennen kaikkea tämän terveysalalla työskentelevä äiti, jota myös pojan seurustelu huolestuttaa. Aivan selvää ei ole, johtuvatko äidin antipatiat Aapon tyttöystävää kohtaan henkilökohtaisista kaunoista vai siitä, että hän oikeasti pelkää tätä hyväksikäytettävän. Muiden talon asukkaiden suhtautuminen Aapoon on yleisesti ottaen mutkaton ja lämmin. Se on raikas tuulahdus missä hyvänsä esitettävään vammaiskuvaan. Niille, jotka eivät kykene suhtautumaan vammaisuuteen luontevasti tai torjuvat ajatuksen liikuntarajoitteisesta kumppanista annetaan loputtomasti ymmärrystä sen sijaan, että keskittäisiin näyttämään liikuntarajoitteisten oikeasti toimiva, tavallinen elämä ja parisuhde. Siis iso kiitos Ex-onnellisten tekijätiimille, olette ihan super!