sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Ableistilla ei ole oikeutta olemassaoloon

Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon, sanoo elokuvaohjaaja Wille Hyvönen, joka luonnehtii itseään paremman termin puutteessa muunsukupuoliseksi. Olen aivan helvetin vihainen valkoisille heteromiehille, ja minulla on siihen oikeus, hän lataa Helsingin Sanomissa. Toimittaja kysyy, eikö ole pikkuisen epäreilua tuolla tavoin kielellisin keinoin kohdistaa syytös kaikkiin valkoisiin heteromiehiin, heistähän suurin osa on kuitenkin sellaisia, joilla ei ole mitään vähemmistöjä vastaan. Ei kai tarvitse tuntea syyllisyyttä vain siksi, että on syntynyt valkoiseksi heteromieheksi?

Siinäpä kysymys. Yhtä hyvin voidaan kysyä, eihän tarvitse tuntea syyllisyyttä vain siksi, että vammaisuus tuntuu pahalta ja vieraalta. Ja moni kysyy, jatkuvasti ja julistuksenomaisesti.

Liikuntarajoitteisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää normalisoidaan jatkuvasti. Ihmiselle on luonnollista olla tekemisissä fyysisesti samanlaisten kanssa. Erilaisuuden pelko on normaalia. Vammaisuuteen liittyy asioita, jotka rajoittavat normaaleja toimintoja ja hidastavat niitä. Esteettömyysongelmissa vedotaan esteettömän rakentamisen mahdottomuuksiin ja kohtuuttomiin kuluihin, puolustaudutaan muiden esteettömien paikkojen riittävyydellä tai vedetään koko asia hulppeasti varsinaisen esteettömyystarpeen ulkopuolelle. Todetaan esimerkiksi, että invavessan rakentaminen pikkukuppilaan on yrittäjälle järjetön toimenpide.

Wille Hyvösen vastaus toimittajan syyllisyyskysymykseen on selkeä: Totta helvetissä täytyy.
Se syyllisyys ei sinänsä ole itseisarvo, mutta on kyettävä tunnistamaan nämä rakenteet ja on tajuttava, että on valtaa pitävässä asemassa. Siitä tulee todennäköisesti syyllinen olo. Sen voi muuttaa energiaksi, jonka avulla voi auttaa heikommassa asemassa olevia. Siksi kaikkien valkoisten heteromiesten täytyy kokea syyllisyyttä.

Olisi korkea aika jo ableistinkin alkaa tuntea syyllisyyttä. Kaikki ne asiat, joita liikuntarajoitteinen voi nyky-yhteiskunnassa kuvailla termillä vaikeus,liittyvät ihmisten toimintaan ja kytkeytyvät toisiinsa: esteetön ja vapaa liikkuminen, yhteiskunnallinen osallistuminen ja ihmissuhteiden solmiminen. Ihmissuhteet eivät synny tyhjiössä. Ne kehittyvät aina jossakin ihmisten muodostamassa ympäristössä, kuten vaikkapa harrastuspiirissä, työpaikalla tai julkisessa kulkuvälineessä. Edellytyksenä on, että liikuntarajoitteisellakin on pääsy näihin ympäristöihin eikä tämä tule suljetuksi porukasta. Tämä ei ole mielipide- tai mieltymyskysymys. Sinä, joka luet ehkä luet tätä nyt ajatellen, että voit vältellä vammaisten ihmisten kohtaamista, koska et osaa tai kukaan ei voi pakottaa sinua olemaan tekemisissä vammaisten kanssa, mieti uudestaan. Sinun pelkosi tai vastentahtoisuutesi ei ole suojakilpi ableistisille toimillesi. Ableisteilla ei ole oikeutta olla olemassa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti