tiistai 23. elokuuta 2016

Näistä syistä meillä ei ole vammaiskulttuuria!

Homokulttuuri on käsite. Siihen liittyvät muun muassa Tom Of Finlandin piirrokset, drag show:t ja Pride-kulkue. Vammaisilla ihmisillä vastaavaa tunnistettavaa ilmiötä ei ole. Allekirjoittanut esittää seuraavassa listan syistä, miksi.

1. Me ollaan normaaleja!

Ulospäin näkyvää vammaa tai sairautta on mahdoton pitää kaapissa. Kun omaa ihmisyyttään ja ihmisarvoaan on todisteltava heti ensisilmäyksistä lähtien, on seurauksena useimmiten halu olla vammainen ihminen muiden joukossa, kuin vammainen ihminen toisten vammaisten kanssa. Tämä vesittää vammaiskulttuurille otollista yhteisöllisyyden tunnetta. 

2. On paremmat vammaiset ja sitten ne huonommat vammaiset!

"Minä en ole kehitysvammainen" on tuttu argumentti liikuntarajoitteiselle, joka joutuu puolustelemaan omaa älykkyyttään. Jako parempiin ja huonompiin vammaisiin on valmis. Rajoitteiden laittaminen järjestykseen sen mukaan, kuinka pahoja tai ei-toivottuja ne ovat, on vammaisryhmien sisälläkin syrjivää . Terve vammaisidentiteetti edellyttää erilaisuuden näkemistä rikkautena. 

3. Meneekö se nyt lainkaan oikein?

Likipitäen jokaisella vammaisella on oma näkemyksensä, miten vammaisuudesta pitäisi puhua julkisesti. Kun nämä näkemykset joutuvat törmäyskurssille, ei yhteisöllisyydestä ole yleensä tietoakaan. Kanavia ja tapoja ilmentää vammaisuuden yksilöllisyyttä ja monimuotoisuutta tarvitaan useampia.

4. Tämä ei nyt sovi meidän....

Vammaisuutta on lähestytty pelkästään lääketieteellisestä näkökulmasta, yhteiskunnallisena ongelmana. Tästä on ollut myös se seuraus, että vammaisten ihmisten ympärillä on pyörinyt kirjava joukko täysin vammattomia" asiantuntijoita. Jos valtamedian portinvartijoina seisovat vain vammattomat ihmiset, on kulttuurikin sitä, mikä vammattomien mielestä on hyvää, kaunista ja kelvollista. Vammaisten oman mielipiteen kysymiseen heitä koskevissa asioissa on alettu kiinnittää paremmin huomiota vasta viime vuosina.

5. Mikä vammaiskulttuuri?

Yhtäältä vammaiskulttuurin olemassaoloa himmentävät myös toisistaan poikkeavat näkemykset siitä, mitä vammaiskulttuuri oikeastaan edes on. Käsitteleekö se vammaisuutta aiheena, onko se poliittista kantaaottamista vai tarvitaanko sen tuottamiseen vammainen tekijä? Mikä ylipäätään tekee kulttuurista kulttuurin?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti