sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Elämältä kaiken sain

Mikään, missä Vesa-Matti Loiri on mukana, ei ole täysin huonoa. Tämän totesin jo ennen kuin ryhdyin katsomaan Elämältä kaiken sain - elokuvaa, ja saman totesin elokuvan katsomisen jälkeen. Veskun karisma kannattelee kokonaisuutta lähestulkoon kokonaan.

Tiina saapuu Urho-isänsä syntypäiville yhdessä miesystävänsä Tomin ja tämän tyttären Emilian kanssa. Perillä käy ilmi, että Urho tarvitsee liikkumiseen pyörätuolia eikä hänen terveytensä muutenkaan ole enää entisellä tolalla. Se ei silti tarkoita miehen haaveilevan palvelutalopaikasta. Elokuvan hauskin anti onkin sairaanhoitajatyttären ja vanhoista tavoistaan jääräpäisesti kiinni pitävän isän välinen törmäyskurssi. Loirin komiikka on niin tutun vekkulia tavaraa, että hetken aikaa voisi jopa vannoa katselevansa vanhuudenpäiviään viettävää Uuno Turhapuroa.

Elokuva ei silti jää pelkäksi sukupolvikuilukomedia-omaishoitodtaamaksi. Se on sen pahin miinus.  Tiina, Tomi ja Emilia muuttavat Urhon luo ja aloittavat remontin, joka ei suju aivan suunnitelmien mukaan.  Apuun tulee Kake, Tiinan baarissa tapaama mukava ja vieläpä ihan sattumalta remonttimies. Sen jälkeen sekä filmin että sen sisältämän miljöön rakenteet alkavat levitä joka suuntaan aivan uudella tavalla. Kun jäljelle jääviin minuutteihin tungetaan vielä teiniromanssi, parisuhdedraamaa, koettuja elämänviisauksia ja jännärielementtejä, on lopputulos on aivan liian täyteen ahdettu.

Mika Kaurismäen elokuva sopii mainioksi ajanvietteeksi, mutta suuria tunteita se ei herätä. Muitakin nimekkäitä näyttelijöitä toki katselee pelkästä mielenkiinnostakin. Ensirakastajarooleissa kunnostautunut Peter Franzén tekee roolin niin  tumpelotohvelina Tomina, että Armi Toivasen luonnerooli Tiinaa tekisi melkein mieli ravistella hänen miesvalinnoistaan.

 Kuva. Googlen kuvahaku



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti