keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Nämä 5 kotimaista liikuntarajoitteinen valitsee suoratoistopalvelusta

Nykyjournalismissa listat ovat nyt trendikkäitä. Tahdon blogissani olla muodin aallonharjalla. Liikuntarajoitteinen tarkoittaa tietysti vain minua itseäni. Katselin kotimaisia elokuvia erään palveluntarjoajan viihdepaketista.

1. Leijonasydän. Tuttujen suomalaisnäyttelijöiden katsominen uusnatseja esittämässä tuntuu siltä kuin katselisi tuttuja suomalaisnäyttelijöitä esittämässä uusnatseja. Sinänsä kertomisen arvoinen tarina ei mene ihon alle. Eikö tätä olisi räiskinyt tuoreella verellä, ilman Pääkköstä, Franzénia, Tolaa ja kumppaneita? 
2. 8-Pallo. Katselukokemuksessa ihon alle solahtaa muutakin kuin päähenkilöiden huumeruiskut. Pitää otteessaan. Loppuratkaisu ei anna missään vaiheessa arvata itseään.
3. Tässä lepää Aino Koski. Nuoren ihmisen kuolemanhalusta saa aikaan yllättävän kepeän lyhytelokuvan. Mikä tahansa pätkä on hyvä vähintään Santeri Kinnusen roolityön ajan. Pimennon puolella pysyttelevät ainoastaan henkilöhahmojen motiivit.
4.  Onnellinen mies. Arto Paasilinna toimii aina, mutta parhaiten kirjana, sillä Paasilinnan voima on kielenkäytössä. Siltainsinööri Akseli Jaatinen on valkokankaalla luikero sovinisti.
5. Blackout. Naulapyssyllä päähän ammutulla huippukirurgilla on muistinmenetys. Se, mitä hän ei muista, ei ehkä ole niin jännittävää kuin voisi olla, mutta koomikko Summanen onnistuu olemaan uskottava valkotakkinen.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti