Siirry pääsisältöön

Mustat lasit - vammaisuus valkokankaalla ja televisiossa

Liikkuva kuva on voimakas ilmaisumuoto.  Mustat lasit - vammaisuus valkokankaalla ja televisiossa on ensimmäinen suomenkielinen teos (Richard Rieser, käännös Sanni Purhonen ja Idastiina Räsänen, suomalaisten elokuvien osuus Jussi Karjalainen) joka käsittelee vammaisuuden esittämistä liikkuvan kuvan avulla. Ensimmäiseksi se tarjoaa myös katsauksen usein vaiettuun asennehistoriaan. Keskiajan feodaalisessa järjestelmässä vammaiset hyväksyttiin monesti osaksi perhettä tai ryhmää, ja he tekivät myös työtä,  mutta esimerkiksi 1500-luvulla peruskouluopeissa kristilliseksi sankariksi leimattu Martti Luther käski hukuttaa synnynnäisesti vammaiset lapset jokeen pitäessään heitä paholaisen vaihdokkaina. Niinikään myös Winston Churchill kannatti eugeniikkaa eli vammaisten ihmisten eristämistä ja pakkosterilointia.

Kirja hahmottaa käytännön esimerkein elokuvissa esiintyviä vammaisstereotyyppejä ja niiden rakentamiseen käytettyjä  tekniikoita. Ei ole yhdentekevää, kuvaako kamera esimerkiksi pyörätuolissa istuvaa henkilöä ylä-vai alaviistosta, tai onko vammainen henkilöhahmo mukana elokuvassa vain päähenkilöiden luonteenpiirteitä esille tuovana elementtinä. Suurin ongelma vammaisuuteen liittyvässä mediakuvauksessa ja yleisessä keskustelussa on se, että niistä puuttuu lähes kokonaan vammaisuutta koskeva realistinen kokonaiskuva. Yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna vammainenkin henkilö voi olla joissain tilanteissa uhri, urhokas sisupussi tai kostonhimoinen kerberos, mutta se ei ole koko totuus, eikä useinkaan edes vamman seuraus. Elokuvissa esiintyvät vammaisstereotypiat synnyttävät kielteisiä asenteita ja vahvistavat itse itseään. Synnytettyjen mielikuvien vaikutusta ei voi vähätellä. Esimerkiksi Disneyn Notre Damen kellonsoittajan ilmestyttyä vammaiset ihmiset kertoivat käytöstä poistuneen hunchback (kyttyräselkä) -sanan palanneen takaisin haukkumasanana, ja selkärangan kiertymää sairastaviin henkilöihin kohdistuneen yli sata hyökkäystä. Aikaisemmin hyökkäyksiä ei ollut tapahtunut lainkaan.

Elokuvien kirjoa tutkittaessa avainasemassa on ennen kaikkea elokuvien medialukutaidosta. Esimerkiksi minä kauhistelin I love you Philliph Morris -elokuvan stereotyyppistä homokuvausta, kun homoystäväni hirnui naurusta elokuvaa ylistäen. Ystävälläni oli omakohtainen tieto homojen arkitodellisuudesta, minulla ei. Hän pystyi huvittumaan arkitodellisuudella leikittelystä, minä en. Vammaiselokuvissa virheellinen, puhtaasti viihteellinen tai muulla tavoin yksipuolinen informaatio arkitodellisuudesta on vielä ainut totuus niin monelle, ettei tahaton komiikka naurata aidosti. Mustat lasit on vahva medialukutaidon käsikirja, jonka materiaali ei kosketa pelkästään vammaiskuvausta, vaan yleisestikin syötettyä kuvaa ympäröivästä todellisuudesta, sen historiasta ja voimasuhteista. Kirjan pitäisi olla pakollinen kaikiilla yläasteilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…

Blogi muutti uuteen kotiin!

Olen muuttunut pelkästä blogi-ihmisestä sivustoihmiseksi! Se on jännittävää. Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on nyt omat kotisivut, joiden kautta pääsee lukemaan blogia, lähettämään sähköpostia ja ostamaan kirjojani. Jes!

Blogin suorana osoitteena säilyy vanha tuttu https://sit-up.blogspot.fi/ . Olen koonnut tälle uusiutuneelle alustalle vanhan SIT UP!-blogin suosituimpia ja ajattomimpia postauksia. Tutut postaustunnisteet löytyvät oikeassa reunassa olevasta valikosta. Uusia tekstejä ja piirroksia aion julkaista enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Palautetta saa antaa.

Parhain terveisin,
Vappu-Tuuli