perjantai 15. elokuuta 2014

Halpamatka kohti korkeuksia

Käyn silloin tällöin Helsingissä erilaisissa tapahtumissa ja ystävääni tapaamassa. Kun halpabussiyhtiö Onnibus otti heinäkuun alussa käyttöön esteettömät bussit, minun ei tarvinnut miettiä kauankaan, suunnistaisinko jälleen kohti pääkaupunkia. Matkan vetovoimaa ei myöskään vähentänyt Katajanokan uusi esteetön maailmanpyörä Skywheel...

Onnibus-matkan varaaminen pyörätuolilla liikkuvalle ja henkilökohtaiselle avustajalle alkoi soittamalla asiakaspalvelunumeroon. Sieltä neuvottiin soittamaan toiseen, liikuntarajoitteisille tarkoitettuun palvelunumeroon. Lipputoivomukset esitettiin tähän numeroon, ja minulle luvattiin soittaa seuraavana päivänä, kun varauksen tekeminen olisi varmistunut. Tosiasiassa minulle soitettiin jo muutamia minuutteja myöhemmin, mutta osaamatta odottaa puhelua missasin sen istumalla sillä välin vessassa. Koska puhelu tuli tuntemattomasta numerosta, takaisin ei voinut soittaa, ja sainkin puhelun seuraavana päivänä. Asiakaspalvelija linjan toisessa päässä ilmoitti, että minulle oli tehty haluamalleni päivälle lippuvaraus. Tilanteesta teki hieman koomisen se, että tämän jälkeen minua kehotettiin menemään tekemään lippuvaraus. Ihan heti ei sytyttänyt, että varaamista ja ostamista käytettiin tässä yhteydessä toistensa synonyymeinä.  Kävin  Onnibussin verkkokaupassa ostamassa liput, minkä jälkeen minun piti ilmoittaa ostoksistani tekstiviestillä liikuntarajoitteisille varattuun palvelunumeroon.

Esteetön Onnibus on kaksikerroksinen bussi, jossa on yksi pyörätuolipaikka. Paikan vaatima tila muodostetaan työntämällä yksi penkkiriveistä pois tieltä. Autoon siirtymistä varten oviaukkoon kiinnitetään liuska, joka on haitarimaisesti kokoontaitettava. Katsellessani tätä estettömyysaskartelua minua hiukan jännitti liuskan toimivuus, mutta itseasiassa se toimi näppärästi. Asetuin vaivatta myös penkeistä raivattuun tilaan. Haasteet alkoivat vasta, kun minut olisi pitänyt kiinnittää. Lattiassa oli tätä tarkoitusta varten kiskot, joihin olisi pitänyt saada asetettua myös kiinnitysnarurullat, siis ne sellaiset osat, joista narua kelataan esille. Sähköpyörätuolini peitti kiskot melkein kokonaan. Seurasi oli armoton asettelu, jonka aikana siirsin tuoliani vuoroin eteen, vuoroin taakse ja sitten sivummalle, kuljettajan tuskaillessa useaan otteeseen, ettei hommasta tulisi mitään. Kieltämättä ehdin jo epäillä, että Skywheelin kokeminen jäisi minulta tällä erää vain haaveeksi. Epäilin myös kanssamatkustajien noituvan minun olemassaoloani aika rankasti. Lopulta saimme kuin saimmekin aikaan jonkinlaisen hyvän kiinnityksen, ja pääsimme matkaan jonkin verran myöhässä. Itse matka sujuikin oikein mukavasti.

Helsingin päässä laskeuduin bussista mutkattomasti ja suuntasin kohti Helsingin ihmeitä. Olin sopinut tapaavani ystäväni iltapäivemmällä legendaarisen Stockan kellon alla, joten minulla oli jonkin verran aikaa shoppailla omin päin. Hyvin pian havaitsimme sen, että yksi Helsingin ihmeellisyyksistä on sen arkkitehtuuri. Turistina siellä voi leikkiä pitkät tovit Etsi esteetön sisäänkäynti -leikkiä. Kävimme muun muassa Kampissa, Anttilassa, Hard Rock Cafe Shopissa ja Stockan herkussa. Paikalliseen Eurokankaaseen sisään päästäkseni tarvitsin ulkopuolista mieskäsivoimaa porrastasanteen ylittämisessä.  Onneksi sentään perisuomalaisiin ruskea-musta-harmaa talvikausiväreihin tympääntynyttä sieluani sentään hiveltiin, kun sain kantaa kotiin mieleistäni kangasta, jollaista en ole löytänyt muualta.

Skywheel-maailmanpyörä oli ohjelmalistalla heti, kun ystäväni oli jalkautunut maisemiin työpäivänsä jälkeen. Odotin kokemusta innolla, sillä laitetta oli mainostettu esteettömäksi niin, että sinne saattoi mennä sisään asti pyörätuolilla. Huikeaa muistoa Linnanmäen maailmanpyörästä viime kesältä himensi vain se, että lähestulkoon esittelin paljaita naisellisia sulojani kaiken paitavarustukseni liukuessa pois päältäni siinä vaiheessa, kun neljä miestä nosti minua sisälle gondoliin. Skywheelissä ei ollut sitä vaaraa. Toisaalta sen huonoksi puoleksi osoittautuikin juuri se, että siinä ei ollut minkäänlaista vaaraa. Suljetussa gondolissa ei saanut samanlaista vapauden ja vaaran tunnetta kuin Linnanmäen avogondolissa tuulen hulmuttaessa hiuksia huimissa korkeuksissa. Skywheelissä soi jopa musiikki. Ystäväni ja minä huomasimme, että biisivalintojen sanoituksissa tuntui olevan jotain maailmanpyörällisiä sanomia, esimerkkinä vaikkapa Diana Rossin Upside Down. Harmiksemme omia suosikkiyläilmakappaleitamme ei kuitenkaan kolmen kierroksemme aikana tullut.

Loppuillan käytimme yhdessä shoppailemiseen. Kävimme syömässä Arnold'sissa, mistä voitaneen todeta vain sen, että kylmäsavulohibagel ja hasselpähkinäinen knonitsi olivat luultavasti illan täysprosenttisin kliimaksi. Ehdoton antikliimaksi sitävastoin oli Stockmannin inva-wc, jonne suunnistin melko pian täydellisen aterian jälkeen. Mahduin hädin tuskin tuoleineni sisään, eikä yhdelläkään seinällä ollut ainuttakaan tukitankoa seisomaannousun helpottamiseksi. Taiteilimme ensin jotenkin pytyn viereen nostettavien käsinojien kanssa, mutta päätimme sen jälkeen nousta allasta vasten. Se muodostui varsinaiseksi trilleriksi. Kumartuessani altaan ylle muhkea rintavarustukseni aktivoi hanassa olevan liiketunnistimen. Se alkoi laskea vettä täydellä teholla. Allas rintavarustukseni alapuolella oli tukossa. Se alkoi täyttyä. Se täyttyi koko ajan lisää, koska en päässyt asentoon, jossa rintavarustukseni olisi lakannut aktivoimasta liiketunnistinta. Pääsimme siirtymään altaalta takaisin tuoliin vain hetkeä ennen kuin vesi olisi tulvinut lattialle asti. Toppini etuosa oli silti ehtinyt kastua litimäräksi.

Liian äkkiä se kaikki oli ohi. Löysin itseni jälleen seuraamasta Onnibus-haitariluiskan asentelemista ja toteamasta, että Helsingin ihmeet olivat tänään osaltani nähty. Paluumatka sujui menomatkaa vikkelämmin, vaikka kiinnityksiin kului tälläkin kertaa hiukan ylimääräistä aikaa. Luulen, että Onnibussin henkilökunnalla ei ole vielä ehtinyt kehittyä rutiinia pyörätuolien sitomisessa, joskin sitomistekniikoissakin on vielä parantamisen varaa. Toivottavasti ne kehittyvät vielä aikaa myöten joustavimmiksi. Loppuun laitan vielä ystäväni kännykällään nappaaman kuvan Skywheelistä.



PS. Varatessani matkaa Onnibussin sivuilla vielä ollut liikuntarajoitteisille suunnattua info-osiota toiminta-ohjeineen ja palvelunumeroineen. Nykyään sieltä sellainen löytyy, ja olen jo ehtinyt varata uuden matkan edellistä vaivattomammin....




   

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti