Siirry pääsisältöön

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja

Vaikeaa neurologista infektiosairautta sairastava kirjailija Maija Haavisto kyllästyi Suomen asenneilmapiiriin ja byrokratiaviidakkoon ja muutti Hollantiin. Häneltä on ilmestynyt vammaisaiheinen trilogia, jonka teemoissa vammaisille ja pitkäaikaissairaille paljastuvat häpeilemättä ihmiskehon, rakennetun yhteiskunnan ja etenkin ihmismielen rujommat kasvot."Marian ilmestykset" on romaanisarjan ensimmäinen osa.

Kirjan päähenkilö Maria sairastuu lapsena oudosti kesken kesälomamökkeilyn, eivätkä lääkäritkään pääse yksimielisyyteen diagnoosin nimestä ja laadusta. Kouluun on palattava syksyllä pyörätuolissa, avustajan kanssa ja yritettävä kestää jotenkin se, että kaverit kaikkoavat. Tarina seuraa Marian elämää 11-vuotiaasta 23-vuotiaaksi. Vuosiin mahtuu lukemattomia lääketietieteellisiä tutkimuksia, epäonnistuneita diagnosointiyrityksiä, raivostuttavia lääkäreitä ja omaan itseen kohdistuvia uskonpuutteita. Usea ihmissuhde alkaa ja päättyy, mutta sitäkin varmemmin Marian luottoystävinä säilyvät piirrustusvihot ja rakkaus piirtämiseen.

Maija Haavisto on myös tietokirjailija, ja se näkyy Marian  ilmestyskirjassa. Tekstin joukossa vilisee knoppitietoja erilaisista sairauksista, psykologiasta ja muista kontekstiin sopivista aiheista toisinaan jopa siinä määrin, että varsinainen tarina tuntuu toisinaan niiden ympärille rakennetulta kehikolta. Kirjoitustyyli itsessään muistuttaa perhosen lentoa: asiasta, ajasta ja paikasta siirrytään ripein vedoin toiseen, kunnes vasta kirjan loppupuolella pysähdytään nykyhetken kuvaukseen. Kirjoitettavaa Haavistolla riittää. Henkilöhahmojen elämäntarinoihin kytkeytyy muun muassa psoriaasis, itsetuhoisuus, huumeidenkäyttö, raiskaus ja abortti. Rankkojen aiheiden ja yksityiskohtien määrä  tuntuu  jopa liialta. Se heijastuu myös joihinkin tapahtumakulkuihin. Varsinkin raiskauksen uhrin syyllistävä feministi ja alastonkuvansa poikansa tyttöystävällä teetättävä äiti tuntuvat hahmoilta, jossa lukijan puhuttelemisenhalu tuntuu hukuttaneen uskottavuutta alleen.  Täysin eheää ihmistä on todellisuudessa mahdoton löytää pienestäkään ihmisjoukosta, mutta kerronnalliseen eheyteen kaiken mahdollisen draaman yhteen ymppääminen ei vaikuta positiivisesti.

Koskettavinta Marian ilmestyskirjassa on sen kuvaus siitä, miltä ihmisestä voi tuntua, kun hän yhtäkkiä muuttuu lääkäreiden bingispalloksi. Asiaa ei helpota lainkaan se, ettei pallottelussa saada pienintäkään vihjettä siitä, mikä potilasta oikeasti vaivaa. Maria päätyy lopulta keskustelemaan ammattiauttajienkin kanssa, koska jos taudinkuvaa ei muuten ole löydettävissä, vian täytyy tohtorien mukaan olla potilaan omien korvien välissä. Kiitosta se ansaitsee tietysti myös vammaisaiheistaan. Se valottaa maailmaa, jollaista moni valtaväestöön kuuluva lukija ei koskaan ole edes kuvitellut olevan olemassa.

Lisää Maija Haavistosta ja hänen kirjoituksistaan voi lukea osoitteessa ilmestykset.net

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…

Blogi muutti uuteen kotiin!

Olen muuttunut pelkästä blogi-ihmisestä sivustoihmiseksi! Se on jännittävää. Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on nyt omat kotisivut, joiden kautta pääsee lukemaan blogia, lähettämään sähköpostia ja ostamaan kirjojani. Jes!

Blogin suorana osoitteena säilyy vanha tuttu https://sit-up.blogspot.fi/ . Olen koonnut tälle uusiutuneelle alustalle vanhan SIT UP!-blogin suosituimpia ja ajattomimpia postauksia. Tutut postaustunnisteet löytyvät oikeassa reunassa olevasta valikosta. Uusia tekstejä ja piirroksia aion julkaista enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Palautetta saa antaa.

Parhain terveisin,
Vappu-Tuuli