maanantai 20. tammikuuta 2014

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja

Vaikeaa neurologista infektiosairautta sairastava kirjailija Maija Haavisto kyllästyi Suomen asenneilmapiiriin ja byrokratiaviidakkoon ja muutti Hollantiin. Häneltä on ilmestynyt vammaisaiheinen trilogia, jonka teemoissa vammaisille ja pitkäaikaissairaille paljastuvat häpeilemättä ihmiskehon, rakennetun yhteiskunnan ja etenkin ihmismielen rujommat kasvot."Marian ilmestykset" on romaanisarjan ensimmäinen osa.

Kirjan päähenkilö Maria sairastuu lapsena oudosti kesken kesälomamökkeilyn, eivätkä lääkäritkään pääse yksimielisyyteen diagnoosin nimestä ja laadusta. Kouluun on palattava syksyllä pyörätuolissa, avustajan kanssa ja yritettävä kestää jotenkin se, että kaverit kaikkoavat. Tarina seuraa Marian elämää 11-vuotiaasta 23-vuotiaaksi. Vuosiin mahtuu lukemattomia lääketietieteellisiä tutkimuksia, epäonnistuneita diagnosointiyrityksiä, raivostuttavia lääkäreitä ja omaan itseen kohdistuvia uskonpuutteita. Usea ihmissuhde alkaa ja päättyy, mutta sitäkin varmemmin Marian luottoystävinä säilyvät piirrustusvihot ja rakkaus piirtämiseen.

Maija Haavisto on myös tietokirjailija, ja se näkyy Marian  ilmestyskirjassa. Tekstin joukossa vilisee knoppitietoja erilaisista sairauksista, psykologiasta ja muista kontekstiin sopivista aiheista toisinaan jopa siinä määrin, että varsinainen tarina tuntuu toisinaan niiden ympärille rakennetulta kehikolta. Kirjoitustyyli itsessään muistuttaa perhosen lentoa: asiasta, ajasta ja paikasta siirrytään ripein vedoin toiseen, kunnes vasta kirjan loppupuolella pysähdytään nykyhetken kuvaukseen. Kirjoitettavaa Haavistolla riittää. Henkilöhahmojen elämäntarinoihin kytkeytyy muun muassa psoriaasis, itsetuhoisuus, huumeidenkäyttö, raiskaus ja abortti. Rankkojen aiheiden ja yksityiskohtien määrä  tuntuu  jopa liialta. Se heijastuu myös joihinkin tapahtumakulkuihin. Varsinkin raiskauksen uhrin syyllistävä feministi ja alastonkuvansa poikansa tyttöystävällä teetättävä äiti tuntuvat hahmoilta, jossa lukijan puhuttelemisenhalu tuntuu hukuttaneen uskottavuutta alleen.  Täysin eheää ihmistä on todellisuudessa mahdoton löytää pienestäkään ihmisjoukosta, mutta kerronnalliseen eheyteen kaiken mahdollisen draaman yhteen ymppääminen ei vaikuta positiivisesti.

Koskettavinta Marian ilmestyskirjassa on sen kuvaus siitä, miltä ihmisestä voi tuntua, kun hän yhtäkkiä muuttuu lääkäreiden bingispalloksi. Asiaa ei helpota lainkaan se, ettei pallottelussa saada pienintäkään vihjettä siitä, mikä potilasta oikeasti vaivaa. Maria päätyy lopulta keskustelemaan ammattiauttajienkin kanssa, koska jos taudinkuvaa ei muuten ole löydettävissä, vian täytyy tohtorien mukaan olla potilaan omien korvien välissä. Kiitosta se ansaitsee tietysti myös vammaisaiheistaan. Se valottaa maailmaa, jollaista moni valtaväestöön kuuluva lukija ei koskaan ole edes kuvitellut olevan olemassa.

Lisää Maija Haavistosta ja hänen kirjoituksistaan voi lukea osoitteessa ilmestykset.net

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti