tiistai 15. toukokuuta 2012

FAQ 14

Liikuntarajoitteisilta useimmin kysytyt kysymykset ja käytöskukkaset


Satiirisia dialogeja siitä, mitä oikeastaan kysytään ja missä: Okei, okei, olen halukas kohtaamaan liikuntarajoitteisen, päässäni vilisee miljoona kysymystä, mutta mitä ihmettä minä oikein sanon?


Miten avata keskustelu korrektisti liikuntarajoitteisen kanssa? Entä jos hän suuttuu?
Sopivien keskustelunavauksien löytäminen tuntuu olevan aina vaikeaa. Erityisen vaikeaa se tuntuu olevan varsinkin silloin, kun on jo joutunut puolen kilometrin päähän omalta mukavuusalueeltaan, kämmenet hikoavat ja kaiken muun hyvän päälle suusta tulevan ulosannin pitäisi olla mahdollisimman nokkelaa. Jos keskustelun avaaminen liikuntarajoitteisen kanssa aiheuttaa epärointiä, vapinaa tai hiostusta, voi varsin hyvin olla, että oletat vastapuolesta epärealistihsuuksia. Myös liikuntarajoitteiset ovat tavallisia ihmisiä. Keskustelunavauksen voi helposti toki tehdä liikuntarajoitteisuudestakin, mutta siinä, onko avaus hyvä vai huono, pätevät melko pitkälle samat säännöt kuin kaikissa muissakin keskusteluissa.  Tässä muutama hyvä ja huono esimerkki:

1. Miksi istut pyörätuolissa?
 Tästä ollaankin jo puhuttu! Tämä on luultavasti yleisin kysymys, joka kaihertaa liikuntaesteettömän kanssaihmisen mieltä hänen kohdatessaan liikuntarajoitteisen. Vastaus on edelleen sama: tämän kysymyksen voi esittää, mutta sitä ei ehkä kannata käyttää keskustelun avaajana. Mitä tuumisit itse, jos ventovieras ihminen tulisi kysymään esimerkiksi sappivaivoistasi?

2. Tarvitsetko apua?
Jos huomaat liikuntarajoitteisen tempoilevan esimerkiksi kauppakassien kanssa, tämän kysymyksen esittäminen on jopa kohteliasta. Todellisuudessa kysymys on kohtelias ja huomaavainen myös kauppakassiensa kanssa tempoilevaa liikuntaesteetöntäkin kohtaan. Jos huomaat liikuntarajoitteisen vailla minkäännäköistä käsillä olevaa puuhaa ja tarjoat silti apuasi, sinua saatetaan katsoa vistosti. Se ei ole enää kohtelias kysymys. Ole silti peloton. On totta, että joitakin liikuntarajoitteisia saattavat ärsyttää apua tarjoavat kanssaihmiset, koska

a) ne tomppelit eivät tajua, että liikuntarajoitteiset voivat pärjätä yksinkin
b) ne tomppelit voivat yliauttavaisina ryssiä ne vähätkin asiat, jotka liikuntarajoitteiselta itseltään onnistuu ja kaikki onnistumisen riemu menee kankkulan kaivoon.

Älä anna muiden huonotapaisuuden vaikuttaa omiin hyviin tapoihisi. Kohteliaaseen kysymykseen vastaaminen epäkohteliaasti on epäkohteliasta.  Keskustelunavauksina kohteliaisuudet ovat erittäin hyviä, ja tapahtuuhan niiden tiimoilta toisinaan jopa parinmuodostustakin.

3. Miten kovaa tuolillasi pääsee?/Tuossahan on alumiinivanteet?
Varsinkin miespuoliset tuntuvat suosivan pyörätuolien teknisiin ominaisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Usein ne eivät edes ole pelkkiä small talk-tyylisiä keskustelunavauksia, vaan taustalla on aito kiinnostus asiaa kohtaan. Aitous on aina iso plussa! Keskustelunavauksena nämä ovat mainioita pikku kysymyksiä, ja teknisiin seikkoihin vihkiytyneiden keskustelukumppanien kesken voi virittää helposti pidempääkin keskustelua. Muistathan, kun työkaverisi tuli jutustelemaan sinun uuden autosi ominaisuuksista?

4. Sinulla on kivan värinen tuoli!
Tämä on naisellinen vastine edelliselle. Ilmauksista keskustelu jatkuu varsinkin naisten kesken luontevasti myös muihin väriasioihin, sisustukseen, puutarhakukkiin ja leivonnaisiin. Pyörätuolissa istuvalle naisihmiselle ilmaus on samantyylinen kohteliaisuus kuin jokin vaatekappaleen kehuminen kivan väriseksi. Huomaa toki, ettei vaatteiden tai muun ulkonäön kehuminen ole liikuntarajoitteisenkaan naisen tapauksessa poissuljettu keskustelunavaus, vaan oikeasti taattu tapa tehdä toisen loppupäivästä paljon pirteämpi.

5. Sinäpä olet pötkylä/sätkynukke/rulla!
Nyt tulee selkeä sääntö: Älä MISSÄÄN OLOSUHTEISSA avaa keskustelua millään rajoitteisuutta kuvaavalla kommentilla. Sanat missään olosuhteissa kattavat myös tilanteet, joissa kommentoitava ominaisuus on ilmeinen, ja joissa lausujalla ei ole tarkoittanut mitään pahaa. Poikkeavuuksistaan tuskin kukaan haluaa kuulla kommentteja. Varsinkin erilaiset pakkoliikkeet, lihashermoston poikkeustoiminnat ja muut liikuntarajoitteisuuteen mahdollisesti liittyvät oheisoireet, joille ei itse voi mitään,  saattavat olla kantajalleen arkoja paikkoja. Yhtäältä edellä mainitut oireet ovat monen mielestä kiusallisia juuri sosiaalisesti, ja voikin olla, että aiheen ottaminen puheeksi saattaa jopa lisätä niitä. Mitä itse tuntisit, jos joku laukoisi vastaavan kommentin pottunenästäsi?

Mutta hei, mä oon lukenut tätä blogia, ja täällä jankataan jatkuvasti, että kaikki liikuntarajoitteisetkin on yksilöitä! Entä jos joku ei vaan tykkää tollasista avauksista? Mä tahdon jonkun paremman säännön!
Olet lukenut blogia ihan oikein. Tuskinpa voin antaa sinulle mitään sen parempaa sääntöä kuin sen, että voit avata keskustelun liikuntarajoitteisen kanssa täysin samoin periaattein kuin kenen tahansa muunkin. Ei liikuntarajoitteisuutta ole tarpeen edes sivuta sanallakaan. Tämä on vähän niin kuin blogissa käsiteltyyn samankaltaisuusteemaan liittyvää asiaa. Ja hei, ikiklassikko "moi, onpa keli" toimii sekin..


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti