lauantai 31. maaliskuuta 2012

YLPEÄT ENNAKKOLUULOT osa 13: Liikuntarajoitteisen kanssa hengailu pilaa maineen

Liikuntarajoitteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja tutkiskeleva postaussarja jatkuu vauhdikkaasti, mutta varmasti. Käsillä olevassa 13. postauksessa kuorenkiillotukseen ja sitä seuraavaan mätien sisäpalojen poistoon pakotetaan ennakkoluulo

Liikuntarajoitteisen kanssa hengailu pilaa maineen

Punaisille matoille eivät pääse ketkä tahansa köpöttelemään. Kunniaa ja mainetta niittäneet ihmiset ovat yleensä tehneet jotain ihailtavaa, jotakin sellaista, johon tavallinen Pentti Perä-Seinäjoelta ei kuuna päivänä pystyisikään. Toisinaan tähtistatuksen saavuttamiseen riittää, että on yleismaailmallisesti ajatellen silmiinpistävän hyvännäköinen. Tähtiin liittyvät usein mielikuvat liki täydellisyyttä hipovista ihmisistä. Koko käsitettä ympäröi koskematon, sädehtivä kupla. Joku saattaisi kutsua sitä myös glamouriksi. Tähdet eivät laskeudu rahvaan sekaan, saati alennu millään tavalla sen tasolle. Siten on ihan loogista, että myös se, joka nauttii näiden ihmisten huomiota tai hyväksyntää, on tähti itsekin. Kyse ei ole vain niistä tähdistä, joita katsellaan valkokankailta tai kiiltopintaisilta nelivärisivuilta. Kirkkaita tähtiä löytyy kaikkialta ja kaikkina aikoina. Päiväkotiryhmän tähti oli esimerkiksi se poika, jolla oli ne tajuttoman coolit Spiderman-colleget ja johon kaikki ryhmän tytöt olivat poikkeuksetta korviaan myöten rakastuneita. Koulussa se oli se silmänsä kajaalilla reunustanut mimmi, jolla oli kanttia sytyttää sätkä suoraan opettajanhuoneen ikkunan alla. Työpaikalla se oli se punttimies, joka juoksi vapaa-ajallaan maratooneja ja hankki taukotilaan expressoautomaatin pomon vastustuksesta huolimatta.

Ennakkoluulon kantaja haluaa ympärilleen tähtiä; kauniita virheettömiä ja kaikinpuolin ylivertaisia ihmisiä. Olemalla itse osa sellaista porukkaa ennakkoluulon kantaja uskoo saavansa myös muille kansanosille helpommin perille viestin, että ettei itsekään ole mikään turha tapaus, vaan tähti itsekin. Liikuntarajoitteiset eivät luonnollisesti sovi tällaiseen elinpiiriin, koska eivät rajoittuneen toimintakykynsä tähden luonnollisesti vastaa mielikuvia täydellisyydestä tai edes kauneudesta. Ennakkoluulon kantaja pysyttelee tarkasti määrittelemässään lestissä. Imagostaan erityisen tarkka yksilö vaihtaa usein jopa kadun puolta havaitessaan vastaantulevan liikuntarajoitteisen.

Toisinaan voi olla myös niin, että ennakkoluulon kantaja itse ei näe liikuntarajoitteisen kanssa hengailemisessa sinänsä mitään pahaa, mutta pelkää sitä, mitä muut ihmiset mahdollisesti asiasta sanovat. Tällöinkin taustalla on yleensä murhe siitä, että oma positiivinen imago murenee muitten silmissä. Muu ystävä- ja perhepiiri voi esimerkiksi suhtautua liikuntarajoitteiseen ystävään tai seurustelukumppaniin vähättelevästi kysymällä, eikö liikuntaesteetön ihminen nyt saa parempiakin ihmissuhteita.

Varsinkin suomalaiset ovat tottuneet ajatukseen, että toisten ihmisten mielipiteillä on painoarvoa. Joka kerta, kun  valitsemme edustajan Eurovision laulukilpailuun, syöksyvät toimittajamme heti kysymään muilta mailta mielipidettä valinnastamme, ikäänkuin näillä ikinä olisi maittemme välisen sovunkaan kanttia vastata millään muulla tavalla kuin ylitsevuotavilla ylistyssanoilla. Kyselemme into piukassa Adam Lambertilta, mitä hän nyt Suomesta oikein tykkää, kun hänellä on suomalainen poikaystäväkin. Massan mielipide saattaa usein heijastella niin kutsuttua common senseä ja siinä saattaa olla järkeä, mutta se ei missään  tapauksessa ole vankkumaton totuus, johon yksittäinen ihminen voi huoletta nojautua. Radikaalein esimerkki tästä löytynee varmasti toisen maailmansodan aikaisesta Saksasta. Omien aivojen käyttäminen on aina fiksua. Yksilö, joka perustaa omat ratkaisunsa ja ajatusmallinsa muiden ajatuksiin, ei voi reteästi kehuskella omalla fiksuudellaan ja omalla hohdokkaalla elämällään. Se ei ole hänen fiksuuttaan tai elämäänsä, vaan pelkkää lainakamaa. Yhtäältä raja tulee vastaan lainaamisessakin, sillä joka tilanteessa ei voi pyytää toisten ihmisten apua. Me kaikki esimerkiksi kuolemme yksin.


Kun ennakkoluulon kantaja kyseenalaistaa jonkun toisen ihmisen liikuntarajoitteisen ystävän tai seurustelukumppanin kysymällä, eikö liikuntaesteetön muka saa parempaa, kyse on liikuntarajoitteisen asettamista alempaan arvoon liikuntaesteettömiin nähden. Ajatus eriarvoisista ihmisistä on joskus mustavalkoista syrjintää, mutta joskus siihen saattaa liittyä myös inhimillisempi pelko siitä, että liikuntarajoitteisen kanssa hengailevan ihmisen elämä muuttuu vaikeammaksi tai tämä joutuu luopumaan jostakin hänelle aiemmin tärkeästä asiasta. Sama ajatus voi monesti estää tutustumasta itse liikuntarajoitteisiinkin. Saatetaan esimerkiksi luulla, ettei enää voitaisi käydä suosikkiravintolassa, koska sinne on portaat, tai että ulos lähteminen on hankalaa, kun aina saa olla soittelemassa invatakseille. Luulot harvoin ovat tiedon väärtejä. Liikuntarajoitteisetkin voivat elää täysipainoista elämää. Esteet, olivatpa ne millaisia tahansa, ovat yleensä voitettavissa tavalla tai toisella. Käytännön vinkkejä voi lueskella esimerkiksi tästä blogista. Todellisessa ystävyydessä ja seurustelussa tärkeintä on itse yhdessäolo, ei se, ollaanko yhdessä hissittömässä kellariravintolassa vai ei.

Tietynlainen vastakohta ennakkoluulon kantajalle on ihminen, joka tuntee itsessään tähteyttä siitä, että hänen tuttavansa tai hän itse hengailee erilaisten ihmisten kanssa. Eroja löytyy siinä, onko kyseinen ylpeys ylpeyttä oman egon pönkittymisestä vai ylpeyttä oikeasti toimivan ihmissuhteen rohkeasta ylläpitämisestä.  Liikuntarajoitteisia nostetaan toisinaan arkipäivän tähdiksi sen tähden, että he elävät rajoitteistaan huolimatta täysillä ja hymyssä suin kuin sankarit ikään. Ihailu voi olla perusteltua, mutta mikäli se riippuu vain ja ainoastaan rajoitteiden olemassaolosta, se saattaa myös ärsyttää ihailun kohdetta itseään. Me kaikki haluamme, että meistä pidetään meidän sisimpämme vuoksi, ei ulkokultaisten seikkojen.

 Entä voisiko myös julkisuudessa elävä tähti olla liikuntarajoitteinen? Suomessa sen enempää kuin maailmallakaan ei tällä hetkellä juuri tunneta esimerkiksi pyörätuolissa istuvia levylaulajia.  Syy tähän ei ole yksinomaan kyvyttömyydessä liikkua kuin Mick Jagger, sillä kuten esimerkiksi kaikki Andrea Bocellin musiikista innostuvat tietävät, ihokarvoja nostattavan lauluesityksen voi antaa myös paikallaan seisten. Viihdeteollisuus syöttää osaltaan mielikuvia siitä, mikä on hyvää ja kaunista varsin luutuneiden ottein. Kauneutta ja nuoruutta ihannoidaan, mutta samalla niiden väistämätön katoavaisuus usein unohdetaan. Ennakkoluulon kantaja saattaa puolustella kauneuden ja täydellisyydenhakuisuuttaan halullaan nauttia noista asioista niin kauan, kuin se on aikaa ja painovoimaa vastaan mahdollista, mutta rakentaa samalla yleensä ympärilleen todellisuuspakoisen kuplan. Julkisuudessa esiintyvät tähdet voivat yrittää kuumeisesti pitkittää väistämätöntä turvautumalla kalliisiin kirurginveitsiin ja hermomyrkkyruiskeisiin, mutta kupla puhkeaa aina lopulta, ja pudotus maanpinnalle voi tehdä todella kipeää. Me kaikki vanhenemme. Monesti vanhenemisesta on seurauksena myös liikuntarajoitteisuus.

Mission completed!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti