perjantai 30. maaliskuuta 2012

FAQ 12

Liikuntarajoitteisilta useimmin kysytyt kysymykset ja käytöskukkaset

Satiirisia dialogeja siitä, mitä oikeastaan kysytään ja missä: Se sama liikuntarajoitteinen ihminen haki itselleen henkilökohtaista avustajaa yli jo vuosi sitten, mutta kuinkas ollakaan sen ilmoitus keikkuu yhä edelleen rekrysivustojen avointen työpaikkojen listoilla! Pitäisikö tuommoinen uuvatti kiertää kaukaa?

Miksi henkilökohtaisissa avustajissasi on niin suuri vaihtuvuus?
Henkilökohtaisen avustajan työssä on paljon erityispiirteitä, joita ei muissa ammateissa ole. Työnkuvaa on usein mahdotonta määritellä tyhjentävästi, ja monesti työajatkin elävät tilanteen mukaan, käytettävissä olevan maksimityötuntimäärän putteissa. Jo tämä riittää toisinaan tappamaan kiinnostuksen jo työpaikkailmoituksien selaamisvaiheessa sellaiselta henkilöltä, joka kaipaa työltään ennalta-arvattavia päiviä ja tarkan aikataulun oman vapaa-aikansa suunnitteluun, mutta  ongelmia saattaa monesti seurata vasta käytännössä elämäntilanteiden muuttuessa. Esimerkiksi osa-aikaisesti avustajan työtä tekevät henkilöt ovat hyvin usein opiskelijoita, joiden mahdollisuudet joustavaan työntekoon voivat muuttua opintojen etenemisen myötä. Samaten myös avustettavan elämäntilanne voi muuttua työtilanteisiin ja tuntimäärään vaikuttavasti. 

Toinen asia ovat persoonallisuuseikat. Avustajan ja avustettavan välille täytyy syntyä luottamuksellinen ja hyvältä tuntuva suhde, jotta työ sujuisi molemmin puolin tarkoituksenmukaisella tavalla. Kyse on monesti avustajan ja avustettavan välisistä persoonallisuuseroista -ja yhtäläisyyksistä ja työelämän yhteisten pelisääntöjen ymmärtämisestä yhteensä.  Pelkän työpaikkahaastattelun perusteella on mahdoton tietää, millainen toinen osapuoli oikeasti on. Yleensä totuus valkenee noin kuukauden kuluessa. Kaikille ei sovi palvelualan työ, jossa pitää pysyä iloisena ja palvelualttiina ja tehdä palveltavan tahdon mukaisesti myös niinä päivinä, jolloin itsellä tekisi mieli viskata parit pannukakut päin tämän pläsiä.

Kolmas asia liittyy avustajan työn mahdolliseen fyysisyyteen. Mikäli toimenkuvaan kuuluu esimerkiksi nostoja ja siirtoja, on avustettavan pystyttävä niihin myös pitkäjaksoisesti. Pieni punttailu päivässä saattaa olla rutiini voimansa tunnossa oleville perusäijille, mutta kyseiset äijät harvemmin kasvattavat voimaansa sosiaalialan töissä. Ihmistä, joka on sekä fyysisesti että henkisesti sovelias henkilökohtaiseksi avustajaksi, on haastava löytää. Kestävyys ja lihasvoima eivät ole mustavalkoinen sukupuolikysymys, mutta työn todellinen kuormitus voi tulla yllätyksenä.  Omien voimavarojen arviointi pitkällä tähtäimellä on usein hankalaa, ja toisinaan voidaan kesken alkaneen työsuhteen päätyä ikävään havaintoon, ettei oman kropan kapasiteetti yksinkertaisesti riitä. Lisäksi fyysiseen työhön liittyy aina tapaturmariski. Hommat on pakko lopettaa, jos yhden ainokaisen epäergonimisen liikkeen seurauksena selästä kuuluu pahaenteinen "nips".  

Kaikki ylläluetellut asiat ovat vaikeasti ennustettavissa. Varsinkin kokemattomalle avustajalle avustajantyön todellinen sisältö ja luonne valkenevat monesti vasta käytännössä. Monet saattaa jo alkuvaiheessa säikäyttää työhön mahdollisesti kuuluva fyysinen osuus ja pelko siitä, että toiseen sattuu tai jotain muuta kamalaa tapahtuu. Avustajalta tarvitaan myös kärsivällisyyttä ja sitkeyttä olla luovuttamatta heti. Henkilökohtaisen avustajan työ vaatii aina harjoittelua, eikä prosessi ole aina helppo. Liiaksi ei saisi tuudittautua ajatukseen, jonka mukaan kaikkea voi aina kokeilla ja kaiken epämukavan voi aina helposti lopettaa. Lyhyet työsuhteet ovat avustettavalle monesti hyvin suuri rasite niin fyysisesti kuin henkisestikin, sillä uuden avustajan etsiminen ja työhönperehdyttäminen vaativat voimia ja vaivoja. Yhtäkaikki vaihtuvuus ei välttämättä johdu siitä, että työsuhteessa olisi mukana uuvatti.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti