Kyseessä on luultavasti myös historian ylivoimaisesti typerin ennakkoluulo.Jos jalat eivät toimi, ei sitten pääkään.
Tämän, kuten monen muunkin vastaavan ennakkoluulon juuret ulottuvat todennäköisesti aikaan, jolloin poikkeavuudet pyrittiin sulkemaan joko komeroihin tai valjastamaan palvelusväeksi. Ensin mainittu on langetettu liikuntarajoitteisille, jälkimmäinen tummaihoiselle väestölle. Yhtälailla kumpaakin vähemmistöä on keksitty pitää vähemmän älykkäänä.
Tarkastellaanpa hetki luulon todenperäisyysarvoa. Jo rahvaanomainen pikku vilkaisu omaan tomumajaan osoittaa, että pää ja jalat sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Aivot ovat pääkallomme sisuksissa pääkallon sisällä, kun taas jalat heiluskelevat täysin vastakkaisessa suunnassa, lattian tuntumassa. Voiko näiden osasten välillä siis olla kiinteää yhteyttä?
Kaikki taika tottakai tapahtuu aivoissa pääkallomme sisällä. Aivot-sanaa käytetään usein synonyymina nimenomaan älylle. Todellisuudessa äly ei kuitenkaan ole sama asia kuin aivot, vaan aivopahkuroissamme on omat alueensa sille, missä varsinainen älymme sijaitsee, ja omat alueensa kaikille muille toiminnoille. Siis ne alueet siellä oikeasti ovat erillisiä osia, fiksusti eri paikkoihin sijotettuna aivan kuten jalat ja pää itsessäänkin. Ihmisellä, jolla on liikuntarajoite, on jostain syystä jonkinlaista vajaatoimintaa joko aivojen liikunnallisella alueella tai sinne johtavassa hermostossa. Tästä seuraa, että pyörätuolissakin istuva ihminen voi olla normaaliälyinen. Selvä se. Vaikka kellarissa sattuisi vesivahinko, bileet jatkuvat silti yläkerrassa!
Mission completed! Ylläkuvattu ennakkoluulo on täyttä huttua. Toki on myös ihmisiä, joilla on sekä liikuntarajoite että älyllisiä rajoitteita. Onhan sitä myös ihmisiä, joilla on munuaisvika ja vihersokeus. Tai paha taittovika ja muna-allergia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti