Siirry pääsisältöön

Ableistilla ei ole oikeutta olemassaoloon

Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon, sanoo elokuvaohjaaja Wille Hyvönen, joka luonnehtii itseään paremman termin puutteessa muunsukupuoliseksi. Olen aivan helvetin vihainen valkoisille heteromiehille, ja minulla on siihen oikeus, hän lataa Helsingin Sanomissa. Toimittaja kysyy, eikö ole pikkuisen epäreilua tuolla tavoin kielellisin keinoin kohdistaa syytös kaikkiin valkoisiin heteromiehiin, heistähän suurin osa on kuitenkin sellaisia, joilla ei ole mitään vähemmistöjä vastaan. Ei kai tarvitse tuntea syyllisyyttä vain siksi, että on syntynyt valkoiseksi heteromieheksi?

Siinäpä kysymys. Yhtä hyvin voidaan kysyä, eihän tarvitse tuntea syyllisyyttä vain siksi, että vammaisuus tuntuu pahalta ja vieraalta. Ja moni kysyy, jatkuvasti ja julistuksenomaisesti.

Liikuntarajoitteisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää normalisoidaan jatkuvasti. Ihmiselle on luonnollista olla tekemisissä fyysisesti samanlaisten kanssa. Erilaisuuden pelko on normaalia. Vammaisuuteen liittyy asioita, jotka rajoittavat normaaleja toimintoja ja hidastavat niitä. Esteettömyysongelmissa vedotaan esteettömän rakentamisen mahdottomuuksiin ja kohtuuttomiin kuluihin, puolustaudutaan muiden esteettömien paikkojen riittävyydellä tai vedetään koko asia hulppeasti varsinaisen esteettömyystarpeen ulkopuolelle. Todetaan esimerkiksi, että invavessan rakentaminen pikkukuppilaan on yrittäjälle järjetön toimenpide.

Wille Hyvösen vastaus toimittajan syyllisyyskysymykseen on selkeä: Totta helvetissä täytyy.
Se syyllisyys ei sinänsä ole itseisarvo, mutta on kyettävä tunnistamaan nämä rakenteet ja on tajuttava, että on valtaa pitävässä asemassa. Siitä tulee todennäköisesti syyllinen olo. Sen voi muuttaa energiaksi, jonka avulla voi auttaa heikommassa asemassa olevia. Siksi kaikkien valkoisten heteromiesten täytyy kokea syyllisyyttä.

Olisi korkea aika jo ableistinkin alkaa tuntea syyllisyyttä. Kaikki ne asiat, joita liikuntarajoitteinen voi nyky-yhteiskunnassa kuvailla termillä vaikeus,liittyvät ihmisten toimintaan ja kytkeytyvät toisiinsa: esteetön ja vapaa liikkuminen, yhteiskunnallinen osallistuminen ja ihmissuhteiden solmiminen. Ihmissuhteet eivät synny tyhjiössä. Ne kehittyvät aina jossakin ihmisten muodostamassa ympäristössä, kuten vaikkapa harrastuspiirissä, työpaikalla tai julkisessa kulkuvälineessä. Edellytyksenä on, että liikuntarajoitteisellakin on pääsy näihin ympäristöihin eikä tämä tule suljetuksi porukasta. Tämä ei ole mielipide- tai mieltymyskysymys. Sinä, joka luet ehkä luet tätä nyt ajatellen, että voit vältellä vammaisten ihmisten kohtaamista, koska et osaa tai kukaan ei voi pakottaa sinua olemaan tekemisissä vammaisten kanssa, mieti uudestaan. Sinun pelkosi tai vastentahtoisuutesi ei ole suojakilpi ableistisille toimillesi. Ableisteilla ei ole oikeutta olla olemassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

10 vinkkiä vammais(vastaiseen) vastineeseen

Kuinka kirjoittaa mahdollisimman huono vastine, kun yrityksesi saa palautetta vammaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta tai huonosti toteutetusta esteettömyydestä? Esittelen tässä kymmenen kohdan ohjeen, jota noudattamalla onnistut varmasti! 
Käytän esimerkkinä Logomon tapahtumajohtajan mielipidekirjoitusta. Julkaisu on jo vanha, mutta toimii oppimateriaalina vallan hyvin.

1). Uhriudu. Ilmaise, miten tuntuu niin ikävältä, että meille annetaan negatiivista palautetta, vaikka sentään olet yrityksesi olemassa ja yrität.

Olipa kerrassaan harmillista lukea Tapio Elfvingin ja Laura Ellilän kirjoituksessaan (TS 7.11.) kuvailemista huonoista esteettömyyskokemuksista Logomossa. Etenkin tietäen, missä määrin esteettömyyteen on taloa suunnitellessa kiinnitetty huomiota. Lähtökohdista yksi tärkeimmistä on ollut nimenomaan toiminnallisuus, joka sisältää niin ihmisten kuin tavaroidenkin esteettömän kulkemisen tiloissa.
2) Kehu yritystäsi/palveluasi. Se on markkinoivaa toimintaa ja mitätöi kivas…