Häivähdyksiä - taistelu ja tuuri

Marja Korhonen oli erityisopettaja, perheenäiti ja aktiiviurheilija, kun hän sai pöyristyttävän törkeän hoitovirheen seurauksena locked in – syndrooman. Puhe- ja liikuntakyvyn täydellinen menetys ajoivat hetkeksi epätoivoon, mutta pikkuhiljaa mustuuteen ilmestyi valopilkkuja. Kommunikaatio ulkomaailmaan alkoi hoitua aakkostaulun ja otsahiirellä varustetun tietokoneen avulla. Syntyi myös kuntoutumisprosessissa kertova kirja, Häivähdyksiä - Erityinen elämäni.

Lukiessani Korhosen tekstiä jouduin jatkuvasti ristiriitaisten tunteiden valtaan. Yhtäältä olin sekä järkyttynyt että helpottunut havaitessani, miten toisten avusta riippuvaista ihmistä kohdellaan kuin esinettä ja päivänselvätkin asiat voidaan väännellä omien näkemysten ja etujen mukaiseksi: helpottaa tietää, että muillekin on tapahtunut samaa.  Se, miten lääkärit ja hoitohenkilökunta yrittävät väyrystellä irti tekemästään hoitovirheestä, on täysin käsittämätöntä.

Suurimmin kirjassa haraa vastaan sen viljelemä taisteluretoriikka ja moninaiset elämää ylistävät sanankäänteet. En halua vähätellä Korhosen kokemia tuskia ja kärsimyksiä, enkä kiistää positiivisen asenteen vaikutusta terveydentilan kohenemisessa, mutta tämäntyyppinen kirjallisuus rakentaa aina  kyseenalaiselle sanomalle. Läheskään kaikki ihmiset eivät parane sairauksistaan, eikä syynä ole se, etteivät he olisi halunneet laittaa tilalleen kampoihin. Neliraajahalvaantuneesta jatkamassa arkista elämäänsä leivotaan usein sankari ja inspiraation lähde, jota terveet ja vammautumattomat voivat hyvällä omallatunnolla ihailla, koska eivät kykene edes kuvittelemaan itseään vastaavaan tilanteeseen.

Silmään sattuu pahasti se, miten Korhonen kirjoittaa olevansa "pyörätuolin vanki". Oikeastihan tuo kapistus on yksi niistä asioista, joita kohtaan voi tuntea sitä syvää iloa liikkumisen mahdollistajana.

Muutamaan otteeseen mietin henkilökohtaisten avustajien ihanuuden ja hersyvien ilonhetkien taakse pakosti kätkeytyviä väsyneitä ja alakuloisia päiviä. Koska Marja Korhonen on kirjoittanut kirjan otsahiirellään alusta loppuun asti itse, minun täytyi myös jonkin verran tankata kansanomaisesti muotoiltuja lauseita ymmärtääkseni, mikä niissä oli ydinajatus. Lainaukset potilaskertomuksista tuovat tarinaan raskaan kontrastin. Teoksena, joka tuo näin karmivan hoitohenkilötodellisuuden päivänvaloon ja osoittaa, miten kaikkein vaikeimminkin vammautuneet jatkavat elämäänsä, Häivähdyksiä on todellakin ansainnut tulla julkaistuksi. 

Kuvan url-osoite on Adlibris-verkkokirjakaupan sivulta. Itse luin kirjan e-kirjaston kautta.