Siirry pääsisältöön

Vauhtisokeat Pohjantähden alla

Arman Pohjantähden alla –dokumenttisarjan ensimmäinen kausi oli menestys. Se voitti Venla-palkinnon, mikä tapahtui täysin ansaitusti, sillä Arman Alizad pureutui monelle ennen kokemattomalla syvyydellä muun muassa vanhustenhoitoon, huumeriippuvuuteen ja ruokateollisuuteen.

Seurasin tiiviisti myös toista kautta. Vaikka mukaan mahtui tälläkin kertaa muutamia helmiä, kuten esimerkiksi Suomen romaneja tai lestadiolaista uskoa käsittelevät jaksot, kokonaisuus lässähti laimeaksi. Syy on se, ettei dokumenteissa käyty läpi ainoastaan yhteiskunnallisia ongelmia vaan myös ilmiöitä.

Somenuoret-jakso oli puhtaasti ilmiöjakso. Se oli varmasti informatiivista katsottavaa kaikille teiniensä somenkäyttöä pohdiskeleville vanhemmille, mutta aiheen palastelun pohjana oli Armanin oma näkökulma: somessa on enimmäkseen kivaa ja sillä tavoittaa paljon ihmisiä. Verkossa tapahtuvia, alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tutkivalle ryhmälle annettiin kokonaiskestosta sentään muutama minuutti. Mediapersoona Mikko Silvennoinen puhui omasta puolestaan pitkään ja kertoi, ettei sosiaalinen media lisää narsimia, vaan nyt se ainoastaan jaetaan, netistä kun löytää helposti kaltaisiaan maailmanlaajuisella mittakaavalla. Minä jäin kaipaamaan syvempää osuutta netinkäyttöön kytkeytyvistä mielenterveysongelmista, tykkäysriippuvuudesta ja aidon ihmiskontaktin katoavuudesta ja siitä tyhjyyden tunteesta, kun sukeltaa maailmanlaajuiseen verkkoon saamatta minkäänlaista vastareaktiota. Pyörätuolissa istuvana ihmisenä ikävöin nettiä, jossa oli helppo olla anonyymisti. Tylsinä hetkinään saattoi mennä tietokoneelle small talkaamaan jonkun kanssa ilman, että vastapuolelle tarvitsi selittää, miksi siinä on tuoli ja olenko itse ihan dille.

On toki muutakin. Keväällä paljastui Arman Alizadin jäsenyys Sisäpiiri-nimisessä Facebook-ryhmässä, jossa julkisuudesta tutut mieshenkilöt ”ystäväporukan kesken” pilkkasivat vähemmistöjä ja pisteyttivät seksikokemuksiaan. Mukana olivat esimerkiksi Cheek ja Elastinen. Tässä valossa Alkoholikulttuuri-jaksossa esitetty osuus Armanin kosteasta vierailusta Cheekin yökerhossa näyttää lähinnä siltä, että joku on hihkaissut suunnittelupalaverissa hei, tehdään tämmöinen jakso niin päästään kaverin klubille keitolle!. Kauneusihanteet-jaksossa paitansa alle sujautettuja silikoni-implantteja innoissaan puristelevasta Armanista ei vaivaannuttavuudessaan voi edes puhua.

Somesta ja Arman Alizadista voi ainakin hyvin ottaa opikseen sen, että verkko sotkee sosiaaliset suhteemme. 50 henkilön Facebook-ryhmään julkaiseminen ei ole sama asia kuin mauttomien juttujen letkauttelu äijien saunavuoroilla. Ryhmäjäsenyydellä tulee sivustakatsojana hyväksyneeksi myös muiden aivoilmavaivat. Tämä taitaa tarkoittaa käytännössä juurikin sitä, että hyvistä puolistaan huolimatta some tekee ihmisistä itsekkäitä, vauhtisokeita kusipäitä, olkoonkin, että verkossa sikailusta jää myös helpommin kiinni kuin saunan lauteilta.   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

Juhlitaan Vappua!

Jo lapsesta asti olen kuullut vappuisin toinen toistaan puisevampia vitsejä. Erityisen suosittu letkautus on esimerkiksi se, että minulle toivotetaan ensin hyvää vappua ja todetaan sen jälkeen, että toivotus oli varmastikin turha, koska minulla on aina hyvä Vappu.   (Special Occasion, Special Edition -Erikoispainos)

Special Edition - Erikoispainos on ollut kirjastomenestys. Kirjaa on tilattu runsain mitoin kirjastoihin ympäri maata ja sen ilmestymistä hyllyihin odotellaan. Mutta, koska on Vappu, päätin antaa yhdelle teistä mahdollisuuden ohittaa odottelun ja voittaa kirja itselle!

Jos haluat itsellesi Special Edition - Erikoispainoksen, tee näin:

1. Mene Facebookiin ja etsi nimikkosivuni.
2. Lähetä minulle sivulta yksityisviesti ja kerro, että haluat kirjan.

Helppoa ja yksinkertaista!  Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden kappaleen kirjoja 5.5.2018.
Facebook ei ole mukana tässä hommassa.
Onnea matkaan!