Siirry pääsisältöön

Jos helvettiä ei olekaan?

En yleensä lue kovin tummasävyistä jännityskirjallisuutta, mutta kuunneltuani Andrew Michael Hurleyn haastattelun Helsinki Litissä tiesin törmänneeni kirjaan, jota en voi ohittaa. Hurleyn useaan otteeseen palkittu esikoisromaani Hylätty ranta käsittelee teemoissaan uskontoa, vammaisuutta ja ihmeparantamista.

Eletään 1970-lukua. Tonto ja hänen mykkä ja ilmeisen kehitysvammainen veljensä Hanny matkustavat vanhempiensa mukana perinteiselle pääsiäisretriitille Loneyn kolkolle rantakaistaleelle. Paikalla on jo entuudestaan pahaenteinen maine, mutta poikien hartaasti katolinen äiti uskoo lähestulkoon pakkomielteisesti, että paikallisen kappelin pyhän veden parantavan Hannyn. Pian matkalaisten asuttamassa mökissä ja sen ympäristössä alkaakin tapahtua kaikenlaista ihmeellistä - myös selkäpiitä karmivassa merkityksessä. Oudot tapahtumat tuntuvat kytkeytyvän seudulla liikkuviin kolmeen omituiseen mieheen ja raskaana olevaan teinityttöön, joka on tuodaan läheiselle, synkkien myyttien ympäröivälle hylätylle saarelle vain vähän ennen laskettua aikaa.

Itse en osaa kuvitella raivostuttavampaa asiaa kuin uskontoon liittyvä näennäinen armo ja eriarvoistaminen,  Siksi olisin toivonut uskontoa ruodittavan enemmänkin. Parantumisen pakko, normaaliuskäsitys ja epätoivo sen sijaan ovat hyytävän tuttuja teemoja, jotka nousevat pintaan myös ilman uskonnollista kontekstia, toivottavasti mahdollisimman monen lukijan ajatuksia herättäen.  Hylätty ranta itsessään on tarkoitettu jäämään mysteeriksi, mielenkutittajaksi ilman lopullisia vastauksia. Tästä syystä sen ansioita ja epäonnistumisia on vaikea eritellä. Huomasin kuitenkin miettiväni lukemisen jälkeen kysymystä, joka nousee kirjassa esiin vain yksittäisessä kappaleessa: ihmiset voi pelotella helvetillä järjiltään, mutta mitä oikeasti tapahtuu, jos "herranpelko" muuttuu välinpitämättömyydeksi, joissa hirveimmistäkin teoista seuraa ainoastaan väliaikaista kärsimystä?

  Kuva: Googlen kuvahaku


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

10 vinkkiä vammais(vastaiseen) vastineeseen

Kuinka kirjoittaa mahdollisimman huono vastine, kun yrityksesi saa palautetta vammaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta tai huonosti toteutetusta esteettömyydestä? Esittelen tässä kymmenen kohdan ohjeen, jota noudattamalla onnistut varmasti! 
Käytän esimerkkinä Logomon tapahtumajohtajan mielipidekirjoitusta. Julkaisu on jo vanha, mutta toimii oppimateriaalina vallan hyvin.

1). Uhriudu. Ilmaise, miten tuntuu niin ikävältä, että meille annetaan negatiivista palautetta, vaikka sentään olet yrityksesi olemassa ja yrität.

Olipa kerrassaan harmillista lukea Tapio Elfvingin ja Laura Ellilän kirjoituksessaan (TS 7.11.) kuvailemista huonoista esteettömyyskokemuksista Logomossa. Etenkin tietäen, missä määrin esteettömyyteen on taloa suunnitellessa kiinnitetty huomiota. Lähtökohdista yksi tärkeimmistä on ollut nimenomaan toiminnallisuus, joka sisältää niin ihmisten kuin tavaroidenkin esteettömän kulkemisen tiloissa.
2) Kehu yritystäsi/palveluasi. Se on markkinoivaa toimintaa ja mitätöi kivas…