Siirry pääsisältöön

Jos helvettiä ei olekaan?

En yleensä lue kovin tummasävyistä jännityskirjallisuutta, mutta kuunneltuani Andrew Michael Hurleyn haastattelun Helsinki Litissä tiesin törmänneeni kirjaan, jota en voi ohittaa. Hurleyn useaan otteeseen palkittu esikoisromaani Hylätty ranta käsittelee teemoissaan uskontoa, vammaisuutta ja ihmeparantamista.

Eletään 1970-lukua. Tonto ja hänen mykkä ja ilmeisen kehitysvammainen veljensä Hanny matkustavat vanhempiensa mukana perinteiselle pääsiäisretriitille Loneyn kolkolle rantakaistaleelle. Paikalla on jo entuudestaan pahaenteinen maine, mutta poikien hartaasti katolinen äiti uskoo lähestulkoon pakkomielteisesti, että paikallisen kappelin pyhän veden parantavan Hannyn. Pian matkalaisten asuttamassa mökissä ja sen ympäristössä alkaakin tapahtua kaikenlaista ihmeellistä - myös selkäpiitä karmivassa merkityksessä. Oudot tapahtumat tuntuvat kytkeytyvän seudulla liikkuviin kolmeen omituiseen mieheen ja raskaana olevaan teinityttöön, joka on tuodaan läheiselle, synkkien myyttien ympäröivälle hylätylle saarelle vain vähän ennen laskettua aikaa.

Itse en osaa kuvitella raivostuttavampaa asiaa kuin uskontoon liittyvä näennäinen armo ja eriarvoistaminen,  Siksi olisin toivonut uskontoa ruodittavan enemmänkin. Parantumisen pakko, normaaliuskäsitys ja epätoivo sen sijaan ovat hyytävän tuttuja teemoja, jotka nousevat pintaan myös ilman uskonnollista kontekstia, toivottavasti mahdollisimman monen lukijan ajatuksia herättäen.  Hylätty ranta itsessään on tarkoitettu jäämään mysteeriksi, mielenkutittajaksi ilman lopullisia vastauksia. Tästä syystä sen ansioita ja epäonnistumisia on vaikea eritellä. Huomasin kuitenkin miettiväni lukemisen jälkeen kysymystä, joka nousee kirjassa esiin vain yksittäisessä kappaleessa: ihmiset voi pelotella helvetillä järjiltään, mutta mitä oikeasti tapahtuu, jos "herranpelko" muuttuu välinpitämättömyydeksi, joissa hirveimmistäkin teoista seuraa ainoastaan väliaikaista kärsimystä?

  Kuva: Googlen kuvahaku


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Juhlitaan Vappua!

Jo lapsesta asti olen kuullut vappuisin toinen toistaan puisevampia vitsejä. Erityisen suosittu letkautus on esimerkiksi se, että minulle toivotetaan ensin hyvää vappua ja todetaan sen jälkeen, että toivotus oli varmastikin turha, koska minulla on aina hyvä Vappu.   (Special Occasion, Special Edition -Erikoispainos)

Special Edition - Erikoispainos on ollut kirjastomenestys. Kirjaa on tilattu runsain mitoin kirjastoihin ympäri maata ja sen ilmestymistä hyllyihin odotellaan. Mutta, koska on Vappu, päätin antaa yhdelle teistä mahdollisuuden ohittaa odottelun ja voittaa kirja itselle!

Jos haluat itsellesi Special Edition - Erikoispainoksen, tee näin:

1. Mene Facebookiin ja etsi nimikkosivuni.
2. Lähetä minulle sivulta yksityisviesti ja kerro, että haluat kirjan.

Helppoa ja yksinkertaista!  Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden kappaleen kirjoja 5.5.2018.
Facebook ei ole mukana tässä hommassa.
Onnea matkaan!