Siirry pääsisältöön

Zootropolis - eläinten kaupunki

Disney-leffojen perussanoma on sama:Kun oikein uskot unelmiisi, ne toteutuvat. Zootropolis-animaatiossa on söpö pupu Judy, joka haluaa isona poliisiksi. Yksikään pupu ei aiemmin ole toiminut poliisina, joten Judya pilkataan liian suurista luuloista. Lopulta hänestä tulee kuin tuleekin poliisi. Mutta se on vasta alkua.

Zootropoliksessa eletään maailmassa, jossa pedot ja saaliseläimet ovat solmineet rauhan. Eläinkunta kävelee kahdella jalalla, pukeutuu vaatteisiin ja suosii viimeisintä teknologiaa. Moni fanittaa myös hehkeää gasellipoppari  Gazellea. Sen verran ennakkoluuloja  Judy-pupu kuitenkin kohtaa ensimmäisiin työtehtäviinsä saapuessaan, että saa luvan toimia pelkästään parkkipirkkona, kun isommat eläimet lähtevät ratkaisemaan oikeita rikoksia, kuten neljäätoista kaupungissa sattunutta katoamista. Kun parkkisakkojen jakelun tapahtuu myymälävarkaus, päätyy Judy paikkailemaan railakkaan takaa-ajon seurauksia tehtävänään selvittää yksi katoamistapaus seuraavan 48 tunnin aikana. Ensimmäinen johtolanka johtaa yhteistyöhön Nick-ketun kanssa.

Zootropolis on rajoja rikkoessaan mykistävä elokuva. Pelkkä suloinen eläinsatu ei riittäisi ravistelemaan katsojan ennakkoluuloja pintaa syvemmältä. Kaupungista, jossa ketuille ei tarjoilla elefanttien jäätelöbaarissa, tulee väkisinkin mieleen rotu- ja vammaispolitiikka ja se, kuinka oikeutetusti yhteisö erittelee palveluitaan eri asiakasryhmille. Pienjyrsijöiden saattaa ehkä tallautumisvaaran takia olla perusteltua vältellä sarvikuonojen kävelykatua, mutta pyrkimykset erilaisten kanssaeläimien huomiointiin ja todelliseen yhteiseloon voisivat sujua paremminkin. Ennakkoluulot lajityypillisistä luonteenpiirteistä istuvat tiukassa. Loppujen lopuksi pinnan alla kyteekin jotakin hyvin samankaltaista, kuin toisen maailmansodan aikainen juutalaispropaganda. Ilman söpöjä eläinhahmoja ja Disney-elokuville tyypillistä riemukasta huumoria Zootropolis olisi moniulotteinen aikuisten rikosjännäri.  Suosittelen katsomaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

10 vinkkiä vammais(vastaiseen) vastineeseen

Kuinka kirjoittaa mahdollisimman huono vastine, kun yrityksesi saa palautetta vammaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta tai huonosti toteutetusta esteettömyydestä? Esittelen tässä kymmenen kohdan ohjeen, jota noudattamalla onnistut varmasti! 
Käytän esimerkkinä Logomon tapahtumajohtajan mielipidekirjoitusta. Julkaisu on jo vanha, mutta toimii oppimateriaalina vallan hyvin.

1). Uhriudu. Ilmaise, miten tuntuu niin ikävältä, että meille annetaan negatiivista palautetta, vaikka sentään olet yrityksesi olemassa ja yrität.

Olipa kerrassaan harmillista lukea Tapio Elfvingin ja Laura Ellilän kirjoituksessaan (TS 7.11.) kuvailemista huonoista esteettömyyskokemuksista Logomossa. Etenkin tietäen, missä määrin esteettömyyteen on taloa suunnitellessa kiinnitetty huomiota. Lähtökohdista yksi tärkeimmistä on ollut nimenomaan toiminnallisuus, joka sisältää niin ihmisten kuin tavaroidenkin esteettömän kulkemisen tiloissa.
2) Kehu yritystäsi/palveluasi. Se on markkinoivaa toimintaa ja mitätöi kivas…