Siirry pääsisältöön

Vammoista vaikka

Vaikka minulla on puutteeni, minä olen silti hyvä ihminen.
Vaikka en ole täydellinen, voin elää täysipainoista elämää.
Vaikka olen liikuntarajoitteinen, voin säilyttää elämäniloni.

Yllä olevat lauseet ovat kaikki lauseita, joita liikuntarajoitteiset joutuvat jossain muodossa toistelemaan elämänsä aikana. Myös media tulvii tarinoita, joissa kerrotaan ihmisiä, jotka tekevät asioita vaikka ovatkin liikuntarajoitteisia. Tämä on enemmän kuin tarpeen, sillä liian moni kuvittelee yhä, että liikuntarajoitteet ovat yhden jos toisenkin asian esteitä. Silti pienenpieni vaikka-sana saattaa kätkeä taakseen pahasti pinttynyttä asenteellisuutta.

Jos jonkun sanotaan olevan jotakin, vaikka hän hän on myös jotain muuta, tarkoittaa se monesti sitä, että vaikka-sanan jälkeen kuvattu ominaisuus on jotakin vähemmän positiivista kuin ennen mainittu. Useimmiten kyseiset ominaisuudet koetaan jollain tapaa toisensa poissulkeviksi. Jos siis esimerkiksi liikuntarajoitteisen nuoren sanotaan olevan kaunis, vaikka hän on liikuntarajoitteinen, tullaan samalla sanoneeksi, että hänessä on myös epämiellyttäviksi ja ei-toivotuksi koettuja piirteitä, liikuntarajoitteisuus. Tällaisista ristiriidoista voi olla erittäin hankala rakentaa omaa minäkuvaansa.

Voinko olla ylpeä tuuheista hiuksistani ja kauniista hymystäni, vai pitääkö minun muistaa reaaliteetit, että niiden hohtoa vähentää paljosta istumisesta surkastuneet sääreni?
Pitääkö minun alentua antamaan ihmisille vaihtoehtoja kysymällä heiltä, hyväksyvätkö he minut, vaikka istun pyörätuolissa?

Onko sitten rajoitteiden kuvaaminen epätäydellisiksi yhtään sen parempi? Ei ole. Se merkitsisi liikuntaesteettömän kehon mieltämistä täydelliseksi, mikä on yhtä lähellä totuutta kuin lentävät lehmät. Jokaisella meillä on kehossamme omat kremppamme ja epäsymmetriset kohtamme, mutta jotkut meistä tekevät vain tasaisempaa jälkeä niiden peittämisessä. Ihmisenä olemisen täydellisyydessä kukaan tuskin näkee aukotonta esikuvaa, vaikka me tunnetusti kunnostaudumme myös henkisten epätäydellisyyksiemme peittelyssä melko lailla.
 
Se, mitä sanomme ja miten sanomme, mitä teemme ja mihin olemme mieltyneitä heijastelee meidän omaa arvomaailmaamme. Vaikka-asetelmasta on syntynyt myös liikuntarajoitteisten sankarillistaminen. Hyvä liikuntarajoitteinen ei lannistu vastoinkäymisistä, hyvällä liikuntarajoitteisella on jokin erityistaito, joka lyö liikuntaesteettömät ällikällä ja saa kaivamaan nenäliinat esiin. Media unohtaa usein inspiroivilla tarinoillaan ne, jotka eivät yksinkertaisesti kykene tai jaksa, vaikka halua olisikin. Silti sankarillistaminen ei tee kenestäkään muita parempaa liikuntarajoitteista. 
Ratkaisuna tähän kaikkeen on vain ja ainoastaan se, että ihminen on hyvä jossakin sellaisena kuin on. Vasta se on todellista hyväksyntää, ihmisen kokonaisvaltaista näkemistä, rajoitteihin liittyvän vähättelyn ja häpeän hautaamista. Emme me liikuntarajoitteiset myöskään juuri ihmeitä tee puuhastellessamme kaikenlaista. Me elämme.

Minä olen hyvä. Piste.

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Juhlitaan Vappua!

Jo lapsesta asti olen kuullut vappuisin toinen toistaan puisevampia vitsejä. Erityisen suosittu letkautus on esimerkiksi se, että minulle toivotetaan ensin hyvää vappua ja todetaan sen jälkeen, että toivotus oli varmastikin turha, koska minulla on aina hyvä Vappu.   (Special Occasion, Special Edition -Erikoispainos)

Special Edition - Erikoispainos on ollut kirjastomenestys. Kirjaa on tilattu runsain mitoin kirjastoihin ympäri maata ja sen ilmestymistä hyllyihin odotellaan. Mutta, koska on Vappu, päätin antaa yhdelle teistä mahdollisuuden ohittaa odottelun ja voittaa kirja itselle!

Jos haluat itsellesi Special Edition - Erikoispainoksen, tee näin:

1. Mene Facebookiin ja etsi nimikkosivuni.
2. Lähetä minulle sivulta yksityisviesti ja kerro, että haluat kirjan.

Helppoa ja yksinkertaista!  Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden kappaleen kirjoja 5.5.2018.
Facebook ei ole mukana tässä hommassa.
Onnea matkaan!