perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannusheilani on Cheek!

Juhannus on pahemmanlaatuisen säästressin ja ruokahamstrauksen aikaa. Ja myös iltapäivälehtien juhannusheilatestien aikaa. Koska lähistöllä ei satu olemaan kaivoja, jonne voisin kurkistaa sopivan miehen näkemiseksi, olen raksutellut omat testini. Jo kahtena vuonna peräkkäin lopputulos on ollut tismalleen sama. Minun unelmieni juhannusheila on  Jare Tiihonen eli Cheek.
 

 Hassua tässä on vain se, ettei mikään Cheekissä vetoa minuun, ainakaan noin niinkuin heilamielessä.

Tilanne vaatii syväanalysointia. Omaan makuuni Cheekin nopeat autot, kylmä shampanja ja sulavasääriset naiset - tyyppinen elämäntapa on aivan liian pröystäilevä. Sama pätisi eittämättä kaksin verroin juhlintaan. Miten siis voi olla mahdollista, että testitulokseni on näyttänyt niin eri suuntaan, ja vieläpä kahdesti?

Lempijuhlajuomakseni klikkaan punaviinin. Sen juominen ei kuulu arkirutiineihini, joten yksi lasillinen sitä nostattaa hyvin tunnelmaa erityisinä päivinä. Välttämättä alkoholia ei tarvitse olla lainkaan. Herra Tiihosen sitä vastoin uumoilisin halajavan shampanjaa...

Voin viettää juhannusta missä vain, kunhan seura on hyvää. Jep, sitä voi istua vaikka Eiffel-tornin huipulla tuntumatta yhtään miltään, jos seura on ikävää. Juhannukseen kuuluu hyvä ruoka ja juoma. Ihan hyvin täydellisen keskikesän juhlan voi viettää kotonakin.

Vai hetkinen, tässäkö se on? Ymmärretäänkö hyvä ruoka testissä kaviaariksi ja hyvä seura kauneuskilpailukandidaatiksi? Ja poreallas! Minä valitsen silmää räpäyttämättä porealtaan juhannukseeni kuuluvaksi elementiksi - siitä syystä, etten yksinkertaisesti tiedä parempaa rentoutumiskeinoa liikuntarajoitteen jäykistämille raajoilleni.

Testi kysyy uudestaan ruokapuolesta, ja minä valitsen laadukkaan grillipihvin. Laadukkaan.

Unelmakumppanin ominaisuuksien uskoisin olevan keskeisen erottava tekijä räppäreihin nähden. Ulkoisen bling blingin sijaan arvostan keskusteluja ja kykyä olla tekemättä numeroa itsestään.

Toki juhannuksena voi pukeutua tyylikkäästi. Niin, tyyli ei itselläni tarkoita sitä, että pitää pukeutua Cucciin tai Pradaan. Ostan suurimman osan vaatteistani kirpputorilta, mutta niiden pitää näyttää hyvältä ja niissä on usein kivoja yksityiskohtia.

Karaokebravuurikseni klikkaan Dingon Levottoman Tuhkimon. Helppo valinta, koska laulan sitä ystävieni kanssa Singstarissa...

Juhannukseni pilaaja on tylsä seura. Tämä on tistoa. Taas.  Kysymys juhannuksen jälkeisestä aamusta piristää mieltä. Vastaan herääväni omasta sängystäni hyvin levänneenä. Se ei varmasti ole kunnon juhlimista rakastavan Cheekin valinta!

Ja testin tulos on ja pysyy Cheekinä.

Lopulta yväanalyysini tuottaa ahaa-elämyksen. En ikinä voisi kuvitella juhlivani Cheekin ökybileissä, mutta olen tasan yhtä tietoinen omasta tyylistäni ja siitä, mikä on minulle laatua. Sitä ei mitata euromäärissä. Siksi, vaikka istunkin juhannukseni yksin kotona kaupungissa, kykenen järjestämään itselleni maailman mittakaavassa katsottuna pieniä iloja, jotka tuntuvat luksukselta.

Joskus tarvitaan iltapäivälehtien testejä muistuttamaan tuosta asiasta. Muistakaa tekin se. Unelmien kesäjuhla on aivan käden ulottuvilla, kunhan sydän on mukana. Ja tietysti järki.

Cheekin kuva on poimittu Iltalehden sivuilta.

Hyvää juhannusta kaikille!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti