lauantai 28. helmikuuta 2015

Avatar

To do - listalleni kertyy elokuvia, jotka täytyy katsoa, koska kaikki niistä puhuvat. James Cameronin Avatarin televisioensi-illan missasin, mutta sen yliviivaaminen listalta onnistui viimein jokin aika sitten kirjastolainojen ansiosta. Ihan heti ei tullut mieleen, että tähän fantasiasettiin sisältyisi myös vammaisteema, mutta niin vain on.

Selkäytimestään vammautunut ex-sotilas Jake Sully pestataan elokuvassa tutkimusretkelle eeppiselle Pandora-planeetalle. Planeetalla elää jos jonkinsorttisia aggressiivisia otuksia ja ihmisen ja kissaeläimen risteytystä muistuttava sini-ihoinen na'vi-heimo, jonka elintavoista Sullyn on määrä ottaa selvää. Tämä käy muuntautumalla na'vien kaltaiseksi avatariksi kutsutun sijaiskehon avulla unen aikana. Ihmisen ja na'vin dna:sta rakennettua avataria voi käyttää vain se ihminen, jonka dna:ta siinä on käytetty, ja Sully on ainut vaihtoehto paikkaamaan kuollutta kaksoisveljeään. Pyörätuolia käyttävän miehen selviytymiseen vihamielisten olentojen populoimalla planeetalla suhtaudutaan skeptisesti, kuinkas muutenkaan.

Avatar on isolla rahalla tehty megaelokuva, jossa yhdistyvät futuristinen teknologiakuva, räiskyvä toiminta ja silmiähivelevä luontoutopia. Myös hyvin arvattavissa oleva romanttinen kuvio löytyy. Mitään kovinkaan uutta elokuva ei tarinallisesti siltikään tarjoile. Aika ajoin tuntuu siltä, että isot pojat ovat päässeet leikkimään tietokoneella. Onneen kelailemisesta pyörätuolilla tai vammasta korjaantumisen tarpeettomuudesta
ei myöskään voi antaa bonuspisteitä, mutta omanlaisensa  katseluelämys Avatar on joka tapauksessa.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti