tiistai 9. syyskuuta 2014

Jenny Dahlberg: Sopivasti lihava

Ruumillinen erilaisuus aiheuttaa reaktioita ympäristössä. Reaktiot eivät  pohjimmiltaan eroa toisistaan,  olipa kyseessä sitten esimerkiksi liikuntarajoitteinen tai runsaasti ylipainoinen. Jenny Dalhberg kertoo siekailematta elämästään todella isokokoisena nuorena naisena kirjassaan Sopivasti lihava. Omituisia olettamuksia ja kummallisia kommentteja satelee, eikä mies- tai työmarkkinoillakaan ole tungosta.

Ensimmäinen tunne kirjaa lukiessa on kauhistus. Kuvailut pikaruuan ja kermaherkkujen enemmän kuin yltäkylläisestä mättämisestä pakottavat kysymään, miten joku voi elää niin. Kauhistus hukkuu silti pian humoristisen otteen alle. Jenny kirjoittaa omista ja niinikään runsaasti ylipainoisen ystävänsä Lindan edesottamuksista niin rempseästi ja ironisesti, että lukukokemus on nautinto. Joissain arvosteluissa kuvailuja kengännauhojen sitomista seuraavasta hengenahdistuksesta, rikki räsähtävistä tuoleista ja rintojen alle piiloon mahtuvista colatölkeistä on pidetty liian inhorealistisina, mutta itseäni ne eivät häirinneet lainkaan. Ehkä olen omassa ruumiinerilaisuuden (hyvin usein myös ruumiineritteiden) täyttämässä elämässäni oppinut näkemään täysin absurdienkin tilanteiden koomisen puolen.

Jenny pohtii toki syitä ylipainoonsa. Tietysti hänelläkään ei ole asiaan selvää vastausta. Välillä hän tuntuu kärsivän kiloistaan, välillä taas tuntevan ylpeyttä omasta itsestään. Kummassakin tunnetilassa herkkuhimo palaa aina takaisin. Kirjan perusteella Jennystä on mahdonta muodostaa vedenpitävää psykologista profiilia, mutta tarjolla on aineksia sen pohtimiseksi, kumpuaako ylipaino sittenkin enemmän tunne-elämän säröistä. Asian tiedostaminen söisi totisesti paksuimman pohjan ylipainoisten syyllistämisestä ja toiseuttamisesta.

Tämän kirjan minä ahmin.

1 kommentti :

  1. Tuosta tulee mieleen tietokirja Norsu Nailoneissa. Sekin käsitteli lihavuutta ja asenteita lihavia kohtaan.

    Kiitos blogistasi, olen lukenut sitä jo jonkun aikaa. :)

    VastaaPoista