keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Rakkaus, Kati ja Henkka

Rakkaus on sokea, sanoo vanha kansa. Rakkaus on ikiaikainen ja suunnaton, sanoo Antti Tuisku. Jokainen meistä pohtii joskus elämänsä aikana, onko kumpikaan näistä oikeassa. Näin kevään tullessa asiaa onkin hyvä aika miettiä.  Useat sanovat, että rakkaus on epäitsekkyyttä, mutta kun esimerkiksi rakkaudesta räytyvän ikävöijän olo paranee vain rakkauden kohteen läsnäollessa, näkemykset puhtaasta epäitsekkyydestä ovat varsin kyseenalaisia. Se rakkauden sokeuskin tuntuu nykypäivänä välillä melko utopialta, kun omaa suurta lempeä etsitään tarkka ulkonäkökriteerilista takaraivossa.

Rakkautta luonnehditaan esimerkiksi haluksi tehdä asioita toisen vuoksi. Rakastuessaan ihminen haluaa tehdä rakkautensa kohteen iloiseksi ja onnelliseksi, ja se edellyttää tottakai muutakin kuin omaan napaan tuijottamista. Etenkin miehet kokevat asian joissain tapauksissa myös niin, että rakastuessaan tulee hankkia riittävä varallisuustaso pystyäkseen tarjoamaan kumppanilleen tämän toivoman elämän.

Minulla on oma luonnehdintani. Sen mukaan rakkaus on vähän niinkuin huopa, johon voi kääriytyä silloin, kun on ankeaa ja kylmää. Se lämmittää ja toimii myös silloin, kun rakkauden kohde ei ole läsnä. Lisäksi rakkauteen kuuluu se, että rakkaussuhteen kumpikin osapuoli on tasavertainen. Huovan sisällä täytyy voida olla vapaasti oma itsensä. Rakkaus ei voi olla tunnetta omistaa joku, jonka takia käy seitsemästä neljään töissä. Sokea se on puhtaimmillaan, koska vaativinkaan ulkonäkökriteeri ei kestä vertailua henkisen yhteyden löytämiseen.

Lopun inspiraatioksi laitan ihanimman rakkauslaulun ikinä ja ehdottomasti yhden ihanimmista rakkaustarinoista ikinä. Viimeksi mainittu kertoo liikunta- ja puhekyvyttömästä, locked in- syndroomaan sairastuneesta Katista ja Henningistä, jotka tapasivat toisensa Internetin välityksellä. Videolla nähdään heidän häänsä. Katin oma sivu löytyy netistä osoitteesta http://katilepisto.fi/


 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti