keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Parisuhdepaholainen

Olen tutustunut erääseen ihmiseen, joka on mukava, kiltti ja viehättävä. Ainut ongelma vain on, että hän istuu pyörätuolissa. Mitä minun pitäisi tehdä? Olenko hölmö ajatellessani meneväni treffeille hänen kanssaan?

Ylläkuvatun tekstin kaltaisia viestejä näkee aika ajoin Internetin keskustelupalstoilla. Viestin kirjoittaja pähkäilee hyppyä tuntemattomaan, ja kaipaa tukea ja vihjeitä päätöksiensä tueksi. Vastauksia viestiketjuun tulvii yleensä roppakaupalla. Vastaajille on tyypillistä se, että ainoastaan murto-osa heistä on ihmisiä, joilla on oikeasti kokemusta ihmissuhteista liikuntarajoitteisen kanssa. Joskus kyseinen murto-osakin on olematon.

Etkaisää nyt sellaiseen voi edes ihastua?

Ei kannata, jos et halua ryhtyä kenenkään omaishoitajaksi!

Mitä muutkin ihmiset sanoisivat!

Miten seksi sitten sujuisi? Itselleni ainakin seksi on parisuhteessa tärkeää, joten sanoisin ei kiitos....

Mieti nyt, kaikki on tuhat kertaa hankalampaa, kun käyttää pyörätuolia. Sellainen suhde olisi kerta kaikkiaan liian vaivalloinen....

Mä en ainakaan pystyisi aloittamaan suhdetta vammaisen kanssa. Mua pelottaa, että jos me mennään treffeille, se alkaa heti kuvitella jotain ja rupeaa pommittamaan mun kännykkää tekstareilla. 

Ihminen on usein varsin innokas jakamaan siipaleen tervettä järkeään jokaiselle, joka sitä kulloinkin sattuu kaipailemaan. Se hivelee monesti omaa mieltä, ja netissä se on kaikenlisäksi helppoakin. Sen tunnistaminen, onko kyse todellakin terveestä järjestä vai puhtaasti ennakkoluuloista, voikin olla vaikeampi juttu.  Näissä asioissa kokemus on todella auttaa. (Tai voisiko sellaisia jopa miettiä, että täysin liikuntaesteetönkin treffikumppani saattaa joskus osoittautua hieman yli-innokkaaksi?)

Haaveista totta! on blogi, joka antaa huutia pyörätuoliparisuhdepaholaiselle.  Sen kirjoittaja on parisuhteessa pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa. Löysin blogin vastikään, ja innostuin siitä heti sen tärkeän aiheen vuoksi. Vaikka lukuvinkkinä tämä postaus meneekin Viihde-kategoriaan, asia on painava.

 Muistan sanoneeni äidille jotenkin tähän tapaan: "Äiti, kun tuota T istuu.....(hiljaisuus oli turhankin pitkä)....pyörätuolissa", ja vastauksena tähän tuli henkäys, että "herranjumala, minäku olin jo varma että sanot että se istuu linnassa!



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti