Siirry pääsisältöön

Satu Järvinen: Järjenjuoksuja - Elämää CP-vamman kanssa

KM Satu Järvinen toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja kirjoitti cp-vammaa koskevan kirjan. Syy tähän oli enemmän kuin perusteltu: cp-vammasta tiedetään vielä tänäkin päivänä aivan liian vähän.  Koko elämänsä itsekin cp-vamman kanssa elänyt Järvinen tietää mistä puhuu, ja ansaitsee saada äänensä kuuluville.


Kirja avaa cp-vamman käsitteen ja pohtii cp-vammaisten henkilöiden elämänkaaren eri mahdollisuuksia aina syntymästä korkeakouluopintoihin asti. Asiatekstiä kevennetään kirjailijan omilla pohdinnoilla, elämänkokemuksilla ja jopa muutamalla runolla. Lisäksi kirjan loppuun on koottu erillinen Elävää elämää - osa, jossa eri tavoin cp-vammaiset ihmiset sekä yksi kahden cp-vammaisen lapsen äiti kertovat elämästään omin sanoin. Jopa liikuntarajoitteiden kanssa koko elämänsä eläneessä lukijassakin kirja herättää huvituksensekaista hämmennystä. Miksi liikuntarajoitteiset lapset hyväksytään yleensä ongelmitta tavalliseen päivähoitoon, mutta peruskouluun siirtyessä aletaan osoitella erityiskoulujen ovia vetoamalla resurssipulaan ja opettajien osaamisen riittämättömyyteen? Miten cp-vammasta on syntynyt se yleinen, edelleenkin vallalla oleva mielikuva, johon liittyvät vaikeat pakkoliikkeet ja kehitysvammaisuus?  Miksi pyörätuolilla liikkuvan luullaan ilman muuta erehtyneen istumapaikasta, jos tämä asettuu luennoitsijan pöydän taakse? Erityisen riipaisevaa lukea painettuna tieto vammaistutkimuksen olemattomuudesta. Kun vammaistutkimusta joskus harvoin on tehty, se on keskittynyt lääketieteellisiin näkökohtiin ja nähnyt vammaisuuden ainoastaan yhteiskunnallisena ongelmana. Vammaiset itse eivät ole juuri olleet siinä osallisina. Ja sitten se kaikkein hätkähdyttävin fakta: vammaisuus syrjintäperusteena kiellettiin Suomessa peruslaissa vasta vuonna 1995. Luit oikein.

Järvisen teos on ensisijaisesti tietokirja, ja sen tieto-osuuden kieliasu on paikoin melko tieteellinen. Siksi se ei ehkä se kirja, johon tavallinen, cp-vammasta autuaan tietämätön kaduntallaaja tarttuu etsiessään mielenkiintoista iltalukemista. Se on kuitenkin se kauankaivattu avaus, jota tarvitaan cp-vamman ympärille muurautuneen tabun rikkomiseen. Se on ehdoton lukuvalinta kaikille sosiaali- ja terveysalasta kiinnostuneille. Se on parhaimmillaan herätys, että asennekasvatusta pitää tehdä, ja vieläpä varhaisimmassa mahdollisessa vaiheessa. Se osoittaa elävän elämän esimerkein, että elämä voi vammasta huolimatta olla täyttä. Suurimmat ongelmat eivät piile vammoissa, vaan maailmamme fyysisissä ja sosiaalisissa rakenteissa. Ehkä ne tavallisetkin kaduntallaajat heräisivät tiedon lisääntyessä huomaamaan, että myös vammaistieto on osa yleissivistystä. Ehkä joskus myös cp-vammaisesta henkilöstä voidaan kirjoittaa Forrest Gumpin kaltainen jättimenestys. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Satu Järvisen näppäimistöltä syntyy seuraavaksi.

    

Kommentit

  1. Kyseinen kirja on itselläni iltalukemisena parhaillaan menossa. Ehdottomasti suosittelen sitä minäkin kaikille! Siis tosiaan kaikille, ei pelkästään ennestään asiasta kiinnostuneille. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…

Blogi muutti uuteen kotiin!

Olen muuttunut pelkästä blogi-ihmisestä sivustoihmiseksi! Se on jännittävää. Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on nyt omat kotisivut, joiden kautta pääsee lukemaan blogia, lähettämään sähköpostia ja ostamaan kirjojani. Jes!

Blogin suorana osoitteena säilyy vanha tuttu https://sit-up.blogspot.fi/ . Olen koonnut tälle uusiutuneelle alustalle vanhan SIT UP!-blogin suosituimpia ja ajattomimpia postauksia. Tutut postaustunnisteet löytyvät oikeassa reunassa olevasta valikosta. Uusia tekstejä ja piirroksia aion julkaista enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Palautetta saa antaa.

Parhain terveisin,
Vappu-Tuuli