Siirry pääsisältöön

Ylpeät ennakkoluulot osa 28: Liikuntarajoitteisilla on vaikeampaa kuin muilla ihmisillä

Liikuntarajoitteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja liiskaava postaussarja jatkuu. Vuorossa on sarjan 28.osa, jossa sahataan perusteet pois ennakkoluulolta

Liikuntarajoitteisilla on vaikeampaa kuin muilla ihmisillä

Liikuntarajoitteet ovat käytännössä valtaväestöstä poikkeavia fyysisiä ominaisuuksia, jotka hidastavat ja haittaavat tavanomaista liikkumista ja muita lihaksistollisia toimintoja. Liikuntarajoitteet asettavat kantajilleen tiettyjä reunaehtoja ja haasteita, mutta ovat harvoin suoranainen este täysipainoiselle toimimiselle. Nykypäivänä pitkälle kehitetyt, räätälöitävät apuvälineet ja lakisääteinen henkilökohtainen apu mahdollistavat sen, että vaikeasti liikuntarajoitteisenkin henkilön elämä voi olla elämisen arvoista.

Tarkastelun alla olevan ennakkoluulon kantaja tiedostaa, että liikuntarajoitteiset voivat löytää omat tapansa ja keinonsa toimia, mutta pitää noiden keinojen etsimistä ja niiden puitteissa puuhaamista ylimääräisenä taakkana, johon verrattavia vaikeuksia ja murheita liikuntaesteettömillä ei ole lainkaan. Yleisesti taustalta voi usein havaita ajatusmallin, jonka mukaan liikuntarajoitteisilla on liikuntaesteettömiä hankalampaa kolmella eri elämänalueella:

  • liikkuminen ylipäätään
  • yhteiskunnallinen osallistuminen
  • ihmissuhteiden solmiminen ja ylläpito

Ensimmäisestä osa-alueesta, liikkumisesta puhuttaessa ennakkoluulon kantaja kysyy usein, eikö elämä muka ole hankalampaa, jos tarvitsee alituiseen miettiä sitä, onko esteettömyys huomioitu, tai vaatia muita kantelemaan painavaa pyörätuolia portaissa, vaikka keinot liikkumiseen olisivatkin olemassa. Liikuntaesteettömiltä kaikki sujuu vaivattomasti. Sama pätee myös toisena esitettyyn kohtaan. Ennakkoluulon kantaja ajattelee usein, että liikuntarajoitteisten on niin vaikea löytää työtä tai muuta mielekästä tekemistä, että syrjäytyminen yhteiskunnasta on lopulta etenkin henkisesti helpompi vaihtoehto. Ihmissuhteiden, varsinkin parisuhteen, solmisen ja ylläpitämisen ennakkoluulon kantaja kokee yleensä lähes mahdottomaksi liikuntarajoitteiselle. Perusteena kannalle on useimmiten se, etteivät liikuntarajoitteiset kykene vastaamaan niihin biologisiin, sosiaalisiin ja fyysisiin normeihin, joita iso osa valtaväestöstä ihmissuhteilleen ymmärrettävästi asettaa.

Maailma on täynnä esteitä. Hissittömyys, liian ahtaat tilat ja muokkaamattomissa olevat välineet nostavat helposti tien pystyyn liikuntarajoitteiselle. Jokainen noista esteistä on ihmisen rakentama. Moni varsinkin ennakkoluuloja kantava ihminen unohtaa, etteivät esteettömyyden puutteesta johtuvat haasteet johdu itse liikuntarajoitteisuudesta, vaan siitä, miten ympäristömme on muodostettu. Rinnastus liikuntarajoitteisten ja liikuntaesteettömien haasteiden välillä on epäreilu. Toisinaan tarkastelun alla olevan ennakkoluulon kantaja saattaa vedota enemmistön tarpeisiin ja todeta, ettei kaikkien ole tarvettakaan päästä joka paikkaan. Yksi esimerkki tästä voi olla näkökulma, jonka mukaan muun muassa esteetön rakentaminen on turhaa, koska liikuntarajoitteisia ei taatusti edes riitä asumaan kaupungin jokaiseen kerrostaloon. Näin ajatteleva henkilö ei todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että myös liikuntarajoitteisen voi kutsua vieraisille. Jos maailmassa vallitsisivat kokonaan enemmistön lait, meno saattaisi olla aika villiä. Vasenkätiset eivät löytäisi ollenkaan käteensä sopivia saksia. Kaupan hyllyllä myytäisiin vain Pirkka-kahvia, koska se on maanlaajuisesti suosituin tuote. Michael Monroen päivät persoonallisena tyyli-ikonina olisivat luetut. Esteettömyydestä on oikeasti hyötyä meille kaikille. Se vaikuttaa asioiden yksilöitävyyteen ja saatavuuteen meillä kaikilla. Me kaikki myös vanhenemme, ja kuka tahansa meistä voi muuttua liikuntarajoitteiseksi joko pysyvästi tai väliaikaisesti milloin tahansa.

Työelämään osallistuminen ei ole nykypäivänä itsestäänselvyys. Vaatimukset ovat kovat, eikä työtä monesti edes riitä kaikille halukkaille. Syrjäytyminen on ikävä asia, joka on yleistynyt etenkin nuorten keskuudessa, riippumatta liikuntakyvystä. Todellisuudessa syrjäytymisen tai työttömyyden yleisin syy ei ole liikuntarajoitteisuus. Liikuntarajoitteisellakin työttömyyden syy voi pelkästään olla kysynnän ja tarjonnan ristiriidat tai jopa paradoksinen tilanne, jossa työttömyys on syystä tai toisesta työntekoa kannattavampaa.

Kysynnän ja tarjonnan kohtaamista voidaan tietysti käyttää kepeästi hyväksyttävänä perusteena sille, miksi liikuntarajoitteisten työllistymisprosentti on edelleen kokonaisuudessaan alhainen. Vaakakuppi kallistuu valitettavan usein liikuntaesteettömään työnhakijaan, mikäli valittavissa on liikuntarajoitteinen ja ei-liikuntarajoitteinen, yhtä pätevä henkilö. Ero faktojen ja ennakkoluulojen välillä on silti useimmiten havaittava. Ennakkoluuloja kantava ei ole valmis edes miettimään, onko liikuntarajoitteinen työntekijä oikeasti millään tavoin pois keneltäkään. Jälleen kyse on myös osaksi ympäristön rakenteista. Työttömyyteen ja syrjäytymiseen, johtuivat ne sitten liikuntarajoitteista tai eivät, pitää löytää myös yhteiskunnallisia parannuskeinoja.

Liikuntarajoitteisuudella voi olla vaikutusta ystävyys-ja rakkaussuhteiden muodostamiseen. Moni ennakkoluuloja kantava ajattelee, että liikuntarajoitteen aiheuttamat haasteet rasittavat suhteita liikaa, tai että liikuntarajoitteinen ei voi olla tarpeeksi viehättävä parisuhteen solmista ajatellen. Tämä ei silti poista sitä tosiseikkaa, että aito ja kestävä ihmissuhde tarkoittaa sitä, että toinen ihminen hyväksytään huonoineenkin puolineen. Moni kuvankaunis, liikuntaesteetönkin nainen herää aamulla kerta toisensa jälkeen itkemään, löytääkö ikinä oikeaa ihmistä, kun eilisillan hurmaava prinssi on jälleen kerran luikkinut jälkiä jättämättä tiehensä. Vastaavasti komeat, liikuntaesteettömät miehet tuskailevat tahollaan toistuvasti, onko olemassa ainuttakaan naista, jonka logiikkaa voisi ymmärtää edes hitusen. Nykyaikainen deittailumaailma on julma. Siinä on usein hyväksyttävää antaa painoarvo omille fantasioille, jolloin suhteita voidaan myös solmia puhtaasti ulkokultaisten seikkojen perusteella. Ikäviä yllätyksiä on usein luvassa. Moni huomaa ensihuuman haihduttua, ettei toinen ihminen olekaan sitä, mitä tämän kuvitteli olevan, ja se järjen vienyt hoikka varsikin on kadonnut jossain vaiheeessa selluliitin tieltä. Suhteet vaativat vankkoja rakennusaineita. Yksi ominaisuus ei ole rakennus- eikä varsinkaan hajotusaine. Liikuntarajoitteisuudesta puhuttaessa yleiset pelot siitä, että ihmissuhde liikuntarajoitteisen kanssa merkitsisi asioista luopumista tai omaishoitajaksi ryhtymistä, ovat yleensä perättömiä.

Voidaan hyvin havaita, että todelliset esteet ovat asenteissa. Asenteet ratkaisevat siinäkin, miten paljon henkisiä paineita arjen haasteet aiheuttavat liikuntarajoitteiselle. Asia on aina yksilöllinen. Milloinkaan ei voi tietää, miten vaikeaksi joku todella kokee elämänsä, koska mittareita mielipaha-asteen määrittämiseen ei ole olemassakaan. Ennakkoluuloisia ajatuksia voi lakata viljelemästä.Vastoinkäymisiltä ja haasteilta ei säästy kukaan. Siksi liikuntarajoitteisen elämän mieltäminen tavallista vaikeammaksi on turhaa.


Mission completed!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Vammaisten Tinder on olemassa!

Kirjoitin jokin aika sitten vauva.fi-keskustelupalstalta löytyneeseen keskusteluun perustuvan postauksen, jossa puitiin pyörätuolissa istuvaa Tinder-deittiä. Kaiken jutussa esiintyneen tulikivenkatkuisen argumentoinnin jälkeen voisi helposti ajatella, että vammaisystävällinen Tinder olisi jo pelkällä ideatasolla pelkkää utopiaa, mutta toisin on. Glimmeron suunnattu ihan kaikille.

Sovellus toimii samalla periaatteella kuten Tinderkin. Käyttäjä kirjautuu sisään Facebook-tunnuksilla ja selailee tietyllä etäisyysvälillä käyttäjien profiileja painamalla näille sydäntä tai rastia. Erona on, että profiilissa voi tarvittaessa valita myös disability-kohdan. Vaihtoehtoina on laaja kirjo eri sairauksia ja vammoja cp-vammasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Lisäksi käyttäjä voi valita, etsiikö deittiseuraa vai pelkästään ystävyyttä.

Mieluusti antaisin arviota myös siitä, miten sovellus käytännössä toimii, mutta ainakaan tällä hetkellä omalla alueeltani ei käyttäjiä löydy. Maksimietäisyys on 10…

Blogi muutti uuteen kotiin!

Olen muuttunut pelkästä blogi-ihmisestä sivustoihmiseksi! Se on jännittävää. Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on nyt omat kotisivut, joiden kautta pääsee lukemaan blogia, lähettämään sähköpostia ja ostamaan kirjojani. Jes!

Blogin suorana osoitteena säilyy vanha tuttu https://sit-up.blogspot.fi/ . Olen koonnut tälle uusiutuneelle alustalle vanhan SIT UP!-blogin suosituimpia ja ajattomimpia postauksia. Tutut postaustunnisteet löytyvät oikeassa reunassa olevasta valikosta. Uusia tekstejä ja piirroksia aion julkaista enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Palautetta saa antaa.

Parhain terveisin,
Vappu-Tuuli