tiistai 8. toukokuuta 2012

FAQ 13

Liikuntarajoitteisilta useimmin kysytyt kysymykset ja käytöskukkaset


Satiirisia dialogeja siitä, mitä oikeastaan kysytään ja missä: Nykyään kommunikoidaan ja luodaan kontakteja sähköpostin ja muiden pikaviestimien välityksellä. Myös liikuntarajoitteiset tuntuvat suosivan virtuaalimaailman palveluita, mutta eivät suinkaan aina suvaitse kertoa vastapuolelle, että ovat liikuntarajoitteisia! Eikös tuommoinen ole filunkia?


Eikö liikuntarajoitteisuudesta kertomatta jättäminen ole todella epärehellistä? Miksi sitä tapahtuu?

Ihmiset ovat yleensä yksimielisiä siitä, mitä epärehellisyys yleisesti ottaen tarkoittaa. Se on sitä, että joku ei kerro totuudenmukaisesti jostakin asiasta tai ihmisestä. Valitettavasti yksimielisyys lakkaa heti, kun aletaan keskustella siitä, mikä on totuudenmukaista. Totuuden määritelmä on aiheuttanut jopa filosofeille päänvaivaa, ja he sentään pitävät päänsä vaivaamisesta.

Ihmiset suhtautuvat eri asioihin eri tavalla, ja sen tähden he saattavat myös nähdä näihin asioihin liittyvät totuudet eri tavalla. Itse asiassa jokainen meistä valehtelee lähes päivittäin jossakin mittakaavassa. Totuutta on jopa sosiaalisesti hyväksyttävää muunnella ja pehmentää tilanteen mukaan.  Esimerkiksi jokainen kunnon aviomies tietää, ettei vaimon "Olenko minä lihonnut?" - kysymykseen kannata vastata täysin totuudenmukaisesti, kun buffetparatiisin vaikutus alkaa todellisuudessa näkyä siipan vatsanseudun tietämillä. Todellisuudessa merkitystä ei monestikaan ole sillä, ollaanko jostakin asiasta täysin rehellisiä, vaan se, miten merkityksellisistä asioista ollaan rehellisiä.

Asioiden kertomatta jättäminen ei itsessään ole sama asia kuin epätotuuksien kertominen. Kertomatta jättäminen voi kuitenkin muuttua epärehelliseksi, jos kertomatta jää jokin kokonaisuuden kannalta merkityksellinen asia. Kaveria ei voi syyttää valehtelusta, mikäli hän jättää kertomatta käyneensä lauantaina shoppailun lisäksi myös Linnanmäellä, mutta mikäli hän jättää kertomatta, että hurvitteli koko päivän sinun Visallasi, hän on toiminut epärehellisesti.

Liikuntarajoitteisuudesta kertomatta jättäminen muuttuu myös epärehelliseksi, mikäli liikuntarajoitteisuus on kokonaisuuden kannalta merkityksellistä. Keskustelupalstan kanssanettaajille ei esimerkiksi ole oleellista mainita istuvansa pyörätuolissa kysyessään virtuaalisesti pyykinpesukoneen palautusoikeuksista. Jos taas sopii kivan kanssanettaajan kanssa jätskitreffit rantaan ja tarkoituksellisesti antaa toisen ymmärtää, että astelee paikalle pinkeissä korkeakorkoisissa kengissä, valehtelee.

Totuuden pehmentäminen voi toisinaan olla myös totuuden kertomista vähän kerrallaan. Ihmisillä on usein syynsä siihen, miksi jättävät asioita kertomatta. Joskus asioista halutaan kertoa vasta myöhemmin. Linnanmäelle livistänyt kaveri on esimerkiksi voinut jakaa siellä saman hattaran jonkun sellaisen kanssa, jonka ei ennenaikaisesti halua päätyvän päivän puheenaiheeksi ja söpöihin Facebook-tilapäivityksiin. Liikuntarajoitteiset joutuvat usein todistelemaan omaa kyvykkyyttään, yhdenvertaisuuttaan ja muuta pätevyyttä. Toisinaan voi olla hyvä vaihtoehto esitellä  hyvät ominaisuutensa esiin ennen rajoitteita. Tästä syystä liikuntarajoitteiset voivat jättää kertomatta rajoitteistaan esimerkiksi työhakemuksessa. Taustalla on yleensä halu varmistua siitä, että työpaikkahaastatteluun ja itse työhön päästään omilla ansioilla. Ennakkoluuloinen työnantaja voi viskata avoimesti liikuntarajoitteisen työnhakijan hakemuksen oikopäätä roskakoriin, mutta työpaikkahaastattelussa hänen asenteihinsa ja virheuskomuksiinsa on mahdollista vaikuttaa antamalla käytännön näyttö siitä, ettei liikuntarajoite ole este työn tekemiselle. Näin voi olla myös muiden virtuaalimaailmasta reaalimaailmaan siirtyvien kohtaamisten kohdalla.

Täh, väitätkö ettei liikuntarajoitteisuus muka ole kokonaisuuden kannalta merkityksellinen asia? Sehän vaikuttaa.. no, kaikkeen!
  
Liikuntarajoitteisuus on vielä tänäkin päivänä tabu. Siitä johtuen kaikki ihmiset eivät edes tule ajatelleeksi, että normaaleissa arkipäivän toimissakin saattaa toisinaan kohdata liikuntarajoitteisia.   Varsinkin virtuaalimaailma saattaa useasti luoda epäreaalistisen kuplan, jossa jokaisen hyvän nimimerkin ja sähköpostin alta kuvitellaan paljastuvan Eva Longorian tai Orlando Bloomin kaltainen olento. Epäilemättä liikuntarajoitteisen kohtaaminen ilman ennakkovaroitusta on kokemattomalle järkytys. Välttämättä vastapuoli ei todellisuudessa koekaan epärehelliseksi sitä, että liikuntarajoitteisuudesta ei ole kerrottu, vaan se, että hän on joutunut epämielyttävään tilanteeseen. Toisaalta tabuasetelma vaikuttaa hyvin usein myös siihen, miksi liikuntarajoitteisuus on joidenkin mielestä epämiellyttävää ja niin merkityksellistä, että siitä kertomatta jättäminen koetaan tietyllä tavalla epärehelliseksi. Argumentti "Onhan sillä nyt merkitystä, koska sitten ei voi tehdä sitä ja sitä, ja tämä ja tämä muuttuisi sellaiseksi" on varsin tyypillinen. Toisaalta jotkut vain itsepintaisesti arvostavat suorapuheisia kanssaihmisiä, jotka kaikenlisäksi kykenevät harrastamaan joogaa.  Tarkastelipa asiaa miltä kantilta hyvänsä, törmätään havaintoon, että eri ihmiset pitävät eri asioita merkityksellisinä. Se juuri tekee tästä kysymyksen, johon ei ole olemassa oikeaa vastausta. Siksi tässä maailmassa onkin niin paljon ihmissuhdekiemuroita.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti