keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

YLPEÄT ENNAKKOLUULOT osa 10: Liikuntarajoitteisten pitää sietää paha maailma

Liikuntarajoitteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja käsittelevä postaussarja on päätynyt järjestyksessä pyöreään kymppilukuun. Aikaisemmissa osissa on todettu tosiksi seuraavat seikat:

  • Liikuntarajoitteisuus ei ole sama asia kuin älyllinen rajoitteisuus
  • Liikuntarajoitteisten kanssa keskustellessa keskustelua ei voi käydä ikään kuin liikuntarajoitteinen itse ei olisi läsnä
  • Liikuntarajoitteiset eivät saa kaikkea valmiiksi ja ilmaiseksi yhteiskunnalta
  • Liikuntarajoitteisen kanssa voi solmia toimivan parisuhteen
  • Liikuntarajoitteiset voivat huolehtia ulkonäöstään ja heitä voi pitää kauniina
  • Liikuntarajoitteiset eivät välttämättä toivo ihmeparantumista
  • Liikuntarajoitteisuus ei takaa yhteistä henkilökemiaa, ja liikuntarajoitteisilla voi olla myös liikuntaesteettömiä ystäviä
  • Liikuntarajoitteisuus ei tavallisesti estä palkkatyössä käymistä
  • Liikuntarajoitteiset voidaan esittää myös mediassa totuudenmukaisesti tavallisina ihmisinä, ei vain rajoitteiden kautta 

Lähes jokainen ennakkoluulo on voitu kumota tismalleen samalla ydinajatuksella.  Ydinajatus toteaa liikuntarajoitteisten olevan tavallisia, yksilöllisiä ihmisiä ja yhteiskunnan jäseniä siinä missä ketkä tahansa muutkin. Tämä antaa perusteet todistaa vääriksi joukon muita tarkemmin eriteltyjä ennakkoluuloja. Myös liikuntarajoitteiset  syövät, juovat, nukkuvat, ja käyvät vessassa. Liikuntarajoitteisuus ei myöskään tee kenestäkään pyhimystä. Liikuntarajoitteisillakin on hyvät ja huonot luonteenpiirteensä, hyveensä ja paheensa. Hekin voivat esimerkiksi kärytellä tupakkaa, kiroilla ja kitata alkoholia.   

Seuraavaksi nuijitaan tuusannuuskaksi ennakkoluuloa, sitkeää pahilaista joka saattaa nostaa päätään silloin, kun kaikki edellämainitut faktat ovat tiedossa. Kyynisyydestään se ansaitsisi kyseenalaisen kultamitalin, mutta siitäkin huolimatta se on myös valitettavan suosittu elämänohjenuorajohdannainen. Ennakkoluulo on

Liikuntarajoitteisten pitää sietää paha maailma
 
Ennakkoluulo rakentuu elämänfilosofiaan, jonka mukaan omia sanomisiaan ja tekemisiään ei tarvitse tiukkapäähineisesti kontrolloida, koska maailma on jo valmiiksi läpimätä paikka. Toisinsanoen viulun voi kaivella esille, vaikka Rooma olisikin jo ilmiliekeissä, sillä lopputulos joka tapauksessa palaneet rauniot, ainoastaan sillä eduksi luettavalla erotuksella, että itsellä on kivaa. Tyypillisesti ajatuksen mukainen asenne on yleispätevä ja ulottuu jokaiseen kanssaihmiseen, myös liikuntaesteettömiin, mutta liikuntarajoitteisuus antaa sille omat, erityiset perusteet.  Ennakkoluulon kantaja tietää, että liikuntarajoitteiset joutuvat kohtaamaan liudan muita ennakkoluuloja ynnä muuta syrjintää, pitää sitä maailman luontaisena järjestyksenä, ja pitää tätä maailmanjärjestystä eräänlaisena oikeutuksena myös omalle syrjivälle tai muutoin huonolle käytökselle.

Liikuntarajoitteisiin kohdistuva syrjivä ja huono käytös voi olla joko täydellistä kieltäytymistä liikuntarajoitteisen kanssa tapahtuvasta kanssakäymisestä, tai huomattavan epäkohteliasta käytöstä liikuntarajoitteisen kanssa tapahtuvan kanssakäymisen aikana. Syitä tähän voi olla useita, mutta monesti kaiken perustana on  pelko kaikkea itselle vierasta kohtaan. Joskus kohtaaminen liikuntarajoitteisen kanssa voi kokemattomalle ihmiselle olla niin hämmentävä, että hän menee täysin lukkoon eikä sen vuoksi osaa käyttäytyä luontevasti. Tällöin mennään usein yli aidan matalimmasta kohdasta mukavuussyistä. Toisinaan syrjijä saattaa myös liioitetusti ajatella liikuntarajoitteiseen kohdistuvan positiivisen käytöksen olevan tulkittavissa paapomiseksi, ja käyttäytyy siksi tylymmin.

Monessa tapauksessa syrjivä ihminen ja ennakkoluulon tiedostaa pahoittavansa liikuntarajoitteisen mielen ja on siitä pahoillaan, mutta lohduttautuu itse ajatuksella, että mukaan loukatun mieliala palautuu varmasti entiselleen ajan kanssa. Joskus syrjijä voi perustella syrjimistään myös jollakin kauniisti muotoillulla valkoisella valheella, mikä on ehkä kohteliasta, mutta usein liian läpinäkyvää. Joissain tapauksissa syrjijä saattaa myös olettaa, että liikuntarajoitteinen on jo tottunut syrjivään käytökseen, ja odottaa ymmärrystä itselleenkin.           

Helppo tie olisi lähteä kysymään syrjiltä, tuntuisiko ulkokultaisten seikkojen perusteella tapahtuva syrjintä hänestä itsestään mukavalta. Voi myös palata aiempaan Rooma-esimerkkiin ja pohtia, onko parempi että sammuttaa viulunsoiton sijan edes pari kylpylää vai antaako koko kaupungin palaa poroksi, eli onko yksilön teoilla sittenkin merkitystä ja koostuvatko valtameret pisaroista. Se voi toimia, mutta saattaa myös olla, että syrjijä ei pysty sellaiseen mielikuvaan. Hän saattaa mieltää olevansa niin kutsuttu kova jätkä, joka pitää syrjinnästä mielensä pahoittavia vain luonteeltaan heikkoina itkupilleinä. Tällöin voi toki muistaa, että itsemielikuvat voivat poiketa todellisuudesta suurestikin.

Riippumatta siitä, mistä syrjivä käyttäytyminen pohjimmiltaan johtuu tai miten se perustellaan, kyse on periaatteessa yhdestä ainoasta asiasta. Syrjivä ihminen ei näe syytä oman käytöksensä analysointiin tai sen miettimiseen, olisiko käytösmalleista ja omista ennakkoluuloista mahdollista päästä yli. Lähes jokainen  ennakkoluulo on kumottavissa, ja siksi torjunta vastoin parempia tietoja ja kokemuksia on loukkaavaa. Syrjivä käytös pysyy aina syrjintänä, eikä sitä voi naamioida muuksi sulavimmillakaan kohteliaisuuksilla. Käytännössä tarkastelun alla oleva ennakkoluulo tarkoittaa toteutuessaan sitä, että tietyt sosiaaliset normit ja etenkin käytöstavat voidaan hyväksyttävästi ohittaa kun itsestä siltä tuntuu.  Jos tämä olisi yleispätevästi totta, voisimme ottaa käyttöön käytösallakan.

Ketään ei voi pakottaa kanssakäymiseen liikuntarajoitteisen kanssa, mutta kenenkään ei tarvitse sietää syrjivää tai huonoa käytöstä, varsinkaan jonkun ulkokultaisen seikan perusteella. Yllämainittuun listaan voidaan lisätä hyvällä syyllä myös kohta "Liikuntarajoitteisillakin on tunteet". Hyvät tavat koskevat yhtälailla myös liikuntarajoitteisia itseään. Kiltisti ovea auki pitävälle herrasmiehelle ei sovi tiuskaista esimerkiksi oman kyvykkyystason kyllä yltävän oven avaukseen, vaikka itse kokisikin avun turhaksi. Pikku avunannot ja kauniit sanat ovat kohteliaisuuksia meille kaikille.

Mission completed!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti