FAQ 8

Liikuntarajoitteisilta useimmin kysytyt kysymykset ja käytöskukkaset

Satiirisia dialogeja siitä, mitä oikeastaan kysytään ja missä: Toimiiko liikuntarajoitteisellakin kaikki sellaiset paikat, joiden luonnostelemisesta kouluvihkon marginaaliin saa takuuvarmasti jälki-istunnon? Voiko liikuntarajoitteinenkin tehdä Larry Flyntit ja karjua, että "Minulla on oikeus!". Keneltä sitä voi vaatia? Tarvitseeko jonkun uhrautua, sillä liikuntarajoitteisilla ei varmaan mitenkään muuten käy flaksi?


Eikö?
Oikeus johonkin tarkoittaa sitä, että muilla on velvollisuus huolehtia oikeuden toteutumisesta. Seksiasioissa tätä ei silti pidä tulkitseman täysin virtaviivaisesti niin, että pitää antaa jos toinen haluaa ottaa. Se ei ole sama asia kuin makkaravoileivän pyytäminen nälkäänsä, vaikka seksiä usein nykymediassa mainostetaankin ruuan kaltaisena välttömättömyyshyödykkeenä, jossa määrällä voi aina korvata ajoittaiset laatupuutteet. Jos kumppanilta saa pakit, tämän syyllisyydentunteisiin on tarpeetonta vedota esimerkiksi sillä, ettei mahlaa heru liikuntarajoitteisille ihan joka puusta, tai vaihtoehtoisesti arvostelemalla tämän kykenemättömyyttä ymmärtää ihmisen biologisia perustarpeita. Nämä seikat pääsevät toisinaan valitettavasti unohtumaan, liikuntakykyyn katsomatta.

Velvollisuus huolehtia toisen seksuaalioikeuksien toteutumisesta tarkoittaa käytännössä sitä, ettei toista ihmistä voi estää toteuttamasta omaa seksuaalisuuttaan. Estämistä on normaalin seurustelun tai kumppanin etsimisen tahallinen vaikeuttaminen tai mahdottomaksi tekeminen. Henkilökohtaisen avustajan toimenkuvaan ei missään nimessä kuulu huolehtia avustettavan henkilökohtaisista sukupuolisista tarpeista tai edes niiden toteutumisesta, mutta mikäli hän esimerkiksi kieltäytyy tulemaan avustettavan avuksi esimerkiksi treffitilanteissa, "koska ne saattavat johtaa ties mihin haureuksiin", on velvollisuus peruuttamattomasti laiminlyöty.

Luonto ajaa tikanpojat puuhun riippumatta siitä, onko kyse liikuntaesteettömästä tai liikuntarajoitteisesta henkilöstä. Liikuntarajoitteisuus ei itsessään estä löytämästä omaa kumppania. Parinmuodostus on tuskastuttavan hankalaa puuhaa, jonka onnistuminen riippuu pitkällä tähtäimellä paljolti siitä, miten vakuuttuneeksi omasta ihanuudesta vastapuolen saa. Se on haasteellista liikuntarajoitteisille, mutta yhtä haasteellista se on myös esimerkiksi ujoille ihmisille. Kehon asettamat puitteet ovat lopputuloksen kannalta sivuseikka. Fyysisten suoritusten kohdalla tarvitaan aina yksilökohtaista luovuutta. Aniharva liikuntaesteetönkään taipuu spagaattiin tai edes moonwalkiin.  Seksuaalinen kanssakäyminen ei onneksi ole kuin pokeria. Siinä voi osua jättipottiin tismalleen niilläkin korteilla, jotka on jakaja on eteen viskannut.