YLPEÄT ENNAKKOLUULOT osa 5: Liikuntarajoitteiset eivät voi olla kauniita

Liikuntarajoitteisiin kohdistuvien ennakkoluulojen sarjan viides osa tunkeutuu syvälle esteettisiin arvomaailmoihin. Ennakkoluulo, joka otetaan nyt spottivaloon ja suurentavan peilin alle, on

Liikuntarajoitteiset eivät voi olla kauniita

  

Kauneuskäsitykset ovat vahvasti subjektiivisia,ja niille on myös tyypillistä muuttua ajan mukaan. Jos vilkaistaan alla olevaa vanhaa mainosta, huomataan, että vuosien kuluessa on tapahtunut jopa radikaaleja muutoksia:

 

 

Subjektiivisuus tarkoittaa, että eri ihmisillä on eri makumieltymykset esteettisinä pitämiensä asioiden ja ominaisuuksien suhteen. Nykymaailmamme tuntuu suosivan kauneusihanteita, joissa avainsanoja ovat laihuus, linjakkuus ja lihaksikkuus. Etenkin laihuuden ihannointi on voimakasta, toisinaan jopa epäterveessäkin määrin.  Liikuntarajoitteisuus ja kauneus samassa yhteydessä on kuitenkin kautta historian ollut tabu, vaiettu ja pahana pidetty asia. Tarkastelun alla olevalla ennakkoluulolla tarkoitetaan tuota tabua.

Ennakkoluulon kantaja ajattelee usein, että liikuntarajoitteisen ihmisen pitäminen kauniina tai hyvännäköisenä väärää, jopa perverssiä. Käytännössä tämä tarkoittaa ajatusmaailmaa, jonka mukaan liikuntarajoitteinen ja hänen pyörätuolinsa tai rollansa ovat kantajan silmissä ikään kuin yhtä lihaa, joita ei pysty erottamaan toisistaan. Käytännössä se tarkoittaisi osittain myös logiikkaa, jonka mukaan Angelina Jolie näyttää vähemmän viehättävältä istahtaessaan alas. Ero perversseihin tai muuten kyseenalaisiin kauneuskäsityksiin nähden tulee esille juuri tässä. Ihminen, jolla on liikuntarajoitteisiin liittyviä fetissejä, pitää liikuntarajoitteisista nimenomaan silminnähtävien rajoitteiden tähden, fetissitön keskittyy rajoitteiden ulkopuolisiin asioihin, rajoitteista välittämättä.     

Jotkut ennakkoluulon kantajat vaalivat päässäään myös pinttynyttä mielikuvaa liikuntarajoitteisista, joille on ominaista vartalon virheasennot, epämuodostumat, pakkoliikkeet, paha haju ja suupielestä virtanaan valuva kuola. Tällaisessa tapauksessa kantajan tosielämän kosketukset liikuntarajoitteisiin ovat lähes olemattomat, ja mahdollisesti  hänen ajatusmallinsa ovat myös jämähtäneet syystä tai toisesta menneisiin aikoihin, jolloin fyysisesti rajoitteellisten ihmisten hyvinvointiin ei kiinnitetty huomiota. Mielikuva vastaa tänä päivänä todellisuudessa  ainoastaan kaikkein vaikeimmin liikuntarajoitteisia, suurella todennäköisyydellä monivammaisisia ihmisiä, joilla huolehtiminen voi olla vaikeaa tai siihen ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi aikaa laitosmaisissa olosuhteissa hoidettaessa. Liikuntarajoitteiset voivat ja haluavat huolehtia omasta ulkonäöstään ja hygieniastaan, kykyjensä mukaisesti joko itse tai avustajan myötävaikutuksella. Rajoitteiden aiheuttamia oireita, kuten virheasentoja, voidaan nykyään lievittää ja ehkäistä fysioterapian avulla.

Kauniiksi lopuksi ja ikäänkuin sanojen vakuudeksi esitettäköön vielä kuva Allison Rothista, Miss Wheelchair Americasta 2009. Mission completed!