Siirry pääsisältöön

Rakastan rajoitteitani

Twitterissä on menossa #ILoveMyDisability -kampanja. Hastagilla kerrotaan siis, mikä tekee omasta vammasta tai muusta vastaavasta rakastettavan!

Jaan omia ajatuksiani.

Viime vuosi oli minulle henkisesti poikkeuksellisen raskas. Päivä toisensa jälkeen kului yhtenä tasaisen harmaana puurona, eikä muutoksiin ollut mahdollisuutta. Muutuin voimattomaksi zombieksi. Jos jotakin tapahtui, se oli harvoin positiivista, ja lopulta hyvät ja iloisetkin asiat lakkasivat tuntumasta miltään. Aloin kaivata lauantai-iltapäiviä, jolloin tavakseni oli tullut juoda lasillinen punaviiniä.

Viini avasi tunniksi taivaan. Sekä lihasjännitykseni että sisäinen ahdistukseni raukesivat. Kuulostaa ehkä hullulta, että joku pitää yhtä punaviinilasia viikossa jotenkin merkityksellisenä määränä. Monethan juovat joka viikonloppu paljon enemmän! Sitä juuri aloinkin ajatella.

Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun odottamalla odotin seuraavaa lasillista. Miksi juomakansa juo? Nollautuakseen arjen paineista? Saadakseen rohkeutta ottaa kontaktia siihen ihmiseen, jonka kanssa haluaisivat viettää loppuillan ja kenties loppuelämänsä? Kaikkeen tuntuu liittyvän halu paeta todellisuutta.

Mutta mikä tekee terveen, vammattoman ja rajattomien mahdollisuuksien keskellä sukkuloivan ihmisen elämästä niin rankkaa, että sitä haluaa paeta joka viikonloppu? Rankka duuni, raskas perhearki, hankalat ihmissuhteet ja vaikeus luoda uusia ihmissuhteita - mutta eikö noiden asioiden luulisi sujuvan paljon kitkattomammin ilman minkäänlaisia rajoitteita.

Tässä päästään kupletin ytimeen. Kun minun on pitänyt tehdä elämässäni valintoja, minun on täytynyt todella miettiä, mitä teen. Minun on täytynyt valita koulutus, joka johtaa paitsi rajoitteisiini sopivaan, myös mieleiseen ammattiin. Minun täytyy keskittyä ihmissuhteissani ihmisiin, jotka hyväksyvät minut ja pitävät minusta, ystäviin, jotka jaksavat panostaa ystävyyteen silloinkin, kun en itse jaksa olla aktiivisempi osapuoli. Jos joskus haluan perustaa perheen, joudun miettimään tarkkaan, millaista perhearki on ja miten sen hoidan. Kirvelevien oppirahojen maksamisen sijaan olen voinut keskittyä enemmän siihen, mistä nautin ja keitä rakastan. Yllätyksille ja paremman puutteessa tehdyille valinnoille on jäänyt paljon vähemmän tilaa.

Tämä on lahja, jonka vammani on antanut minulle. Uskon, että jatkuva omien konstien sumpliminen on tehnyt minusta paljon luovemman ja vähemmän ulkokultaisemman. Siksi rakastan rajoitteitani.

Käy sinäkin twitterissä kertomassa, miksi rakastat omia rajoitteitasi. Jätä myös kommentti tähän blogiin! Levitetään yhdessä rajoitteiden ilosanomaa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

Juhlitaan Vappua!

Jo lapsesta asti olen kuullut vappuisin toinen toistaan puisevampia vitsejä. Erityisen suosittu letkautus on esimerkiksi se, että minulle toivotetaan ensin hyvää vappua ja todetaan sen jälkeen, että toivotus oli varmastikin turha, koska minulla on aina hyvä Vappu.   (Special Occasion, Special Edition -Erikoispainos)

Special Edition - Erikoispainos on ollut kirjastomenestys. Kirjaa on tilattu runsain mitoin kirjastoihin ympäri maata ja sen ilmestymistä hyllyihin odotellaan. Mutta, koska on Vappu, päätin antaa yhdelle teistä mahdollisuuden ohittaa odottelun ja voittaa kirja itselle!

Jos haluat itsellesi Special Edition - Erikoispainoksen, tee näin:

1. Mene Facebookiin ja etsi nimikkosivuni.
2. Lähetä minulle sivulta yksityisviesti ja kerro, että haluat kirjan.

Helppoa ja yksinkertaista!  Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden kappaleen kirjoja 5.5.2018.
Facebook ei ole mukana tässä hommassa.
Onnea matkaan!