Siirry pääsisältöön

Missä ihminen, siellä empatia

Sunnuntaina jakamaani Anna Rukon kolumniin kirjoitin saatetekstiksi näin:

"Oletko ajatellut kuinka paljon enemmän vaaditaan siltä pojalta, joka tulee kouluun pyörätuolilla? Häneltä vaaditaan sitkeyttä, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Sitä periksiantamattomuutta, josta meidän yhteiskunnassamme kerrotaan tarinoita. Pukeminen, syöminen ja kulkeminen vaatii paljon enemmän kuin meiltä tavallisilta oppilailta on ikinä vaadittu. Lisäksi tarvitaan lukuisia henkilöita, jotta koulussakäynti olisi mahdollista. Tarvitaan venymisiä ja organisointia. Kun sinä ja minä aamuisin vain suljemme oven takanamme lähtiessämme, tarvitsee toinen paljon enemmän. Aamulla äiti tai isä varmistaa lähtemisen. Tarvitaan kyyti koululle. Koulussa taas jokainen kynnys ja erilainen toiminto vaatii avustamista usealta eri ihmiseltä."

Anna Rukko on tärkeiden asioiden äärellä, Kiusaamiseen pitää puuttua ja sitä pitää ennaltaehkäistä. Liikuntarajoitteiset kohtaavat erilaisia haasteita kuin liikuntaesteettömät. On kuitenkin väärin ajatella, että liikuntarajoitteen asettamat olisivat sinänsä suurempia kuin muiden, että arkeen tarvittaisiin melkein supervoimia tai että tarvittaisiin sääliä. Veikkaan, että aika moni meistä valitsisi oman täysipainoisen elämän, jos jollekin aistillemme tai kyvyllemme sattuisi jotain.
Vammaisuus on yksi ihmisenä olemisen muoto. Sen hyväksyminen on erilaisuuden ja samalla samanlaisuuden ymmärtäminen. Kun ihmiset kunnioittavat toisiaan, ei synny kiusaamista tai valtataistelua.

Asia palasi uudelleen mieleeni, kun kävin tänään kaupassa.Tuntui hassulta ajatella, että olisin tarvinnut toimeen sitkeyttä, rohkeutta, päättäväisyyttä ja peräänantamattomuutta. Se olisi tarkoittanut, että minun olisi pitänyt koota ja tsempata itseäni ennen ovesta lähtöä. Jos samaa olisi vaadittu kouluaikoinani, tutkinnot olisivat luultavasti jääneet saavuttamatta uupumuksen vuoksi. Nyt himosin grillattua kanaa ja menin hakemaan sitä.

Menipä sitten kaupoille, kouluun tai vaikka omaan porraskäytäväänsä, on tietysti aina mahdollista törmätä johonkuhun, joka sanoo tai tekee pahasti.Liikuntarajoitteisilla/vammaisilla syrjintä ja kaikenlainen muu tölvintä on jopa niin yleistä, ettei siihen aina edes huomaa kiinnittää niin paljon huomiota kuin olisi syytä.

Epäkunnioittavaa käytöstä toki joutuvat joskus sietämään kaikki muutkin.

Ihminen asettaa itsensä aina alttiiksi arvostelulle ja kiusaamiselle kohdatessaan muita ihmisiä.  Missä on ihmisiä, siellä on ainekset päivänpilaamiseen. Miksi ihmiset ajattelevat liikuntarajoitteisten tarvitsevan lähes supervoimia, joista Rukkokin kirjoittaa?

Ihmisen pää on täynnä hypoteeseja. Me kehittelemme aivosopukoissamme sellaisia ajatusketjuja kuten Vaihtaisin lukot ja heittäisin Playstation 4:n heti parvekkeelta, jos poikaystäväni pettäisi tai En kyllä enää tuntisi yhtään elämänhalua, jos yhtäkkiä menettäisin kykyni kävellä. Yleensä onnistumme päätelmissämme sitä paremmin, mitä tutumpi uhkaava muuttuja meille on. Kaikilla meistä on jonkinlainen kokemuspohja pettymyksen ja petetyksi tulemisen tunteista sekä siitä, miten ne meihin vaikuttavat. Kenelläkään meistä ei ole aiempaa kokemuspohjaa esimerkiksi neliraajahalvaantumisesta. Syntyy totuuspohjattomia mielikuvia.

Tästä seuraa, ettei myöskään ymmärrystä itsellemme vieraisiin elämäntilanteisiin voi tyystin rakentaa olettamustemme varaan. Pyörätuolilla liikkuvaa pitää kohdella tasavertaisena kanssaihmisenä muutoinkin kuin vain sen ajatuksen kautta, että liikuntakyvyttömyys tuntuu varmasti hirveältä. Ihmisenä, joka hengittää, tuntee ja ajattelee, kohtaa iloja ja suruja, kohtaa ne omalla tyylillään. Emme me voi varmaksi tietää edes sitäkään, viskelisimmekö juuri tämänhetkiseen parisuhteeseemme pettyessämme tavaroita parvekkeelta, vai pakotaisimmeko me itsemme selviytymään shokkitilasta.

   

Kommentit

  1. Hieman aiheeseen liittyen ja samalla hieman aiheesta ohi, mutta minusta videon puhujalla on oikein hyvä pointti...

    http://www.ted.com/talks/stella_young_i_m_not_your_inspiration_thank_you_very_much

    VastaaPoista
  2. Kyllä, oikein hyvä puheenvuoro crinspiraatiosta ja sankarillistamisesta, mihin kolumnissakin hieman sorruttiin.

    VastaaPoista
  3. Hei, kiitos kommenteistasi blogitekstiini. Tekstissäni kerron erään läheiseni elämästä ja haasteista koulumaailmassa. Koulukiusaamisen takia hän todella tarvitsee luettelemiani ominaisuuksia selvitäkseen arjestaan. Luetutin tekstin asianomaisella ennen julkaisua, ja hän piti tekstiä onnistunena. Tarkoitukseni ei ole yleistää, vaan kertoa erään lähimmäiseni tarina. Ihanaa kevättä Sinulle, Anna Rukko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että vastasit Anna! Tekstejä luetaan aina henkilökohtaisista näkövinkkeleistä. Liikuntarajoitteisten sankarillistaminen/empatiaan vetoaminen liioitetuilla kärsimyksillä on ongelma kuten koulukiusaaminenkin. Kirjoitettaessa yksittäistapauksista on tärkeää nostaa subjekti korostetusti esiin ja yleisellä tasollakin varoa ehdottomuutta. Helppoa se ei aina ole. Olen myös itse joutunut harjoittelemaan sanavalintojani, ja joudun varmasti edelleen.

      Ihanaa kevättä myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

Juhlitaan Vappua!

Jo lapsesta asti olen kuullut vappuisin toinen toistaan puisevampia vitsejä. Erityisen suosittu letkautus on esimerkiksi se, että minulle toivotetaan ensin hyvää vappua ja todetaan sen jälkeen, että toivotus oli varmastikin turha, koska minulla on aina hyvä Vappu.   (Special Occasion, Special Edition -Erikoispainos)

Special Edition - Erikoispainos on ollut kirjastomenestys. Kirjaa on tilattu runsain mitoin kirjastoihin ympäri maata ja sen ilmestymistä hyllyihin odotellaan. Mutta, koska on Vappu, päätin antaa yhdelle teistä mahdollisuuden ohittaa odottelun ja voittaa kirja itselle!

Jos haluat itsellesi Special Edition - Erikoispainoksen, tee näin:

1. Mene Facebookiin ja etsi nimikkosivuni.
2. Lähetä minulle sivulta yksityisviesti ja kerro, että haluat kirjan.

Helppoa ja yksinkertaista!  Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden kappaleen kirjoja 5.5.2018.
Facebook ei ole mukana tässä hommassa.
Onnea matkaan!