Siirry pääsisältöön

Ei pinksua läskeille

Viime keväänä koin pukeutumispoliittisen heräämisen. Olin Turun Logomossa seuraamassa Voice of Finland - laulukilpailua. Asuni oli huolella jo ennakolta valittu, kirkkaankeltainen, kaula-aukostaan samanvärisillä isoilla paljeteilla koristeltu mekko.  Kun televisionäkyvyyden saavuttamiseen varautunut muu yleisö alkoi parhaimpiinsa pynttäytyneenä virrata saliin, tein havainnon, että koko virta oli käytännöllisesti katsoen musta. Glitteri välkkyi siellä täällä, mutta senkin väri oli musta. Tulin tuumineeksi, että vastoin parempaa tietoa tätä kansaa olisi hyvin voinut luulla hautajaissaattueeksi. Keltaisessa mekossani tunsin itseni kaiken sen keskellä kedon kukkaseksi.

Marraskuussa tunnen itseni kaikkein vähiten energiseksi. Väsyttää kaiken aikaa ja mielikin on vähän apea. Se on luonnollista, kun asuu maassa, jossa auringonvalo ei talvisaikaan paljoa näyttäydy. Tällä haavaa tarvitsisin myös uuden talvitakin suojaksi paukkuvia pakkaskelejä vastaan. Pukeutumispoliittinen  heräämiskokemukseni mielessäni olenkin suunnistanut markettien pukeutumisosastoille ja vaatekauppoihin hankkiakseni itselleni talvitakin, jossa voisin tuntea itseni ketokukkaseksi masentavan talven keskellä. Olen joutunut pettymään. Väriskaala talvitakeissa on hallitsevimmillaan musta, ruskea, harmaa ja armeijanvihreä. Suomalaiset rakastavat pukeutua mustaan ja suosivat hillittyjä kuoseja. Herää kysymys, miksi vuoden pimeintä aikaa pitää korostaa samantyylisellä vaatetuksella. Kesäisin kukkamekot ja Hawaii-paidat sitävastoin ovat kuuminta hottia.

Olen onnistunut tiputtamaan painostani jonkin verran. Olen myös oppinut rakastamaan vatsaani siinä suhteessa, että vaikka se onkin yhä pompottava pallo, se on aina ollut terhakka, roikkumaton pallo. Näillä sinänsä mukavilla asianhaaroilla ei kuitenkaan ollut merkitystä siinä vaiheessa, kun ne harvat pinkit tai violetit talvitakit eivät mahtuneet päälleni. Oli myös eräs kullanvärisin vetoketjuin varustettu valkoinen toppatakki, jota sovittaessani en saanut enää laskettua käsiä alas. Istuma-asentokin asettaa vaatteille tiettyjä mallivaatimuksia, mikä tarkoittaa monesti samaa kuin yhtä numeroa isompi koko. Isoille tytöille ei juuri myydä pinksuja talvitakkeja. Miestenosastolle pirteiden värien toivossa on Suomessa edes turha yrittää kurkistaa.

Nettikauppoja olen tutkinut jonkin verran, mutta luonnollisesti nekin noudattavat eniten myyvintä värimallistoa. Siksi toisekseen suhtaudun vaatekappaleiden ostamiseen verkosta hitusen skeptisesti. Koskaan ei voi olla varma, onko vaate todellisuudessa sen näköinen kuin se näyttää olevan nettisivun kuvassa, eikä osto-palautus-ostorumba liiemmin houkuttele. Tämä synkkä kansa on saatava väriterapiaan. Todennäköisesti se on passitettava myös läskiensietoterapiaan.

Viime kevään Voice of Finlandissa pyörätuolipaikat oli sijoitettu aivan salin yläosaan, josta aukeni näkymä alas koko tilaan. Mahdollisen huimaus/korkeanpaikankammokohtauksen lisäksi tästä järjestelystä oli se seuraus, että kun koko yleisön oli määrä nousta aika-ajoin seisomaan näyttääkseen paremmalta televisiossa, minulta katosi näkyvyys täysin. Sen mustan virran näin ihan kokonaisuudessaan, mutta  keltaista kedonkukkasta kukaan ei nähnyt televisiossa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

Juhlitaan Vappua!

Jo lapsesta asti olen kuullut vappuisin toinen toistaan puisevampia vitsejä. Erityisen suosittu letkautus on esimerkiksi se, että minulle toivotetaan ensin hyvää vappua ja todetaan sen jälkeen, että toivotus oli varmastikin turha, koska minulla on aina hyvä Vappu.   (Special Occasion, Special Edition -Erikoispainos)

Special Edition - Erikoispainos on ollut kirjastomenestys. Kirjaa on tilattu runsain mitoin kirjastoihin ympäri maata ja sen ilmestymistä hyllyihin odotellaan. Mutta, koska on Vappu, päätin antaa yhdelle teistä mahdollisuuden ohittaa odottelun ja voittaa kirja itselle!

Jos haluat itsellesi Special Edition - Erikoispainoksen, tee näin:

1. Mene Facebookiin ja etsi nimikkosivuni.
2. Lähetä minulle sivulta yksityisviesti ja kerro, että haluat kirjan.

Helppoa ja yksinkertaista!  Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden kappaleen kirjoja 5.5.2018.
Facebook ei ole mukana tässä hommassa.
Onnea matkaan!