Siirry pääsisältöön

YLPEÄT ENNAKKOLUULOT osa 8: Liikuntarajoitteiset eivät voi käydä normaalisti töissä

Liikuntarajoitteisia koskevia ennakkoluuloja käsittelevä postaussarja jatkuu varmaan tahtiin kahdeksannella osalla. Urakkaa lienee riittämiin, kun työn alle otetaan ennakkoluulo

Liikuntarajoitteiset eivät voi käydä normaalisti töissä

Työ on ihmiselle hyvin tärkeää paitsi siitä saatavan taloudellisen toimeentulon vuoksi, myös henkisesti. Ihminen kokee elämänsä paremmaksi, kun hänellä on säännöllisesti jotakin mielekästä tekemistä, ja lisäksi työssä ollessa muodostetaan tavallisesti myös henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä sosiaalisia suhteita. Nyky-yhteiskuntaamme on toisinaan kritisoitu kärkkäästi siitä, että tukijärjestelmämme mahdollistaa jonkinlaisen toimeentulon myös työssä käymättömille, ja houkuttelee siten kaikkein laiskimpia yksilöitä ainoastaan olostelemaan ja viittaamaan kintaalla koko työelämälle. Myös ennakkoluulon kantaja saattaa ajatella, että liikuntarajoitteiset valitsevat mieluummin helpomman vaihtoehdon ja nauttivat yhteiskunnan tukemina joutilaisuudestaan.

Joissain tapauksissa ennakkoluulon kantaja voi myös ajatella yksiolkaisesti, että työelämä kuuluu niille, jotka ovat täydellisesti siihen kykeneviä. Joskus kyse saattaa olla puhtaasta konservatismista, samoin kuin esimerkiksi ilmiössä, jossa naista ei perinteisesti olla totuttu näkemään liperit kauluksessa ja asia tuntuu sen vuoksi oudoksuttavalta. Joskus kyse saattaa olla myös niinkutsutusta "maahanmuuttaja-ajatusmallista", jossa ennakkoluulon kantaja ajattelee irrationaalisen perusteettomasti, että liikuntarajoitteiset tulevat ja vievät viekkaudella kaikki työpaikat. Usein taustalla on irrationaalisen perusteeton ajatus siitä, että ennakkoluulon kantaja itse tuumii olevansa oikeutetumpi ja kyvykkäämpi työhön kuin työhön, koska hänellä on täydellisesti toimiva keho, eikä häntä siksi toisekseen voida rekrytoida epäoikeudenmukaisesti säälistä. 
 
Usein ennakkoluulon kantajat perustelevat ennakkoluuloaan sillä, että liikuntarajoitteiset ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä työntekoon. Tämä on kenties peräti yleisin peruste. Kykenettömättömyyden ennakkoluulon kantajat voivat tässä yhteydessä määritellä joko henkisenä kykemättömyytenä, fyysisenä kykemättömyytenä tai sekä fyysisenä että henkisenä kykenemättömyynä. Tyypillistä on, että ennakkoluulon kantaja ajattelee tässä tapauksessa liikuntarajoitteisia henkilöitä jokseenkin homogeenisenä ryhmänä, jolta puuttuvat yksilölliset ominaisuudet.
 
Liikuntarajoitteisuus ei itsessään ole sama asia kuin henkinen rajoitteisuus. Myös liikuntarajoitteisuus itsessään on aina yksilöllistä, minkä vuoksi saman diagnoosinkin saaneilla henkilöillä on lähes poikkeuksetta erilainen toimintakyky. Toisaalta henkisten rajoitteiden esittäminen työnteon esteenä on perusteetonta, sillä  henkisesti jälkeenjääneitä työskentelee heille soveltuvissa tehtävissä ongelmitta esimerkiksi palvelualalla, kuten kaupoissa ja kahviloissa. Vanha sananlasku sanoo, etteivät työt tekemällä lopu. Eittämättä parsi pitää paikkansa. Erilaisia työtehtäviä on olemassa varmasti tuhansia. Vaikka fyysiset rajoitteet sulkevatkin pois osan tehtäväksi soveltuvista töistä, voi huonommallakin matematiikantaidoilla päätellä, etteivät ne voi estää koko työkenttää. Varsinkin nykyinen tietoyhteiskuntamme takaa sen, että yhä useampi työ tehdään tietokoneella, ilman varsinaista lihasvoimaa. Tietokoneen käyttö voi onnistua näppärästi yhdelläkin sormella, tai jopa otsaan kiinnitettävällä tikulla. Tosin moneen muuhunkaan toimintaan ei välttämättä tarvita täydellisesti toimivia jalkoja tai käsiä. Esimerkiksi tämän blogin harrastuksia käsittelevässä postaussarjassa on esitetty mainioita videoita aiheesta.

Työnhaku on aina tietyllä tavalla onnenkauppaa. Koskaan ei voi tietää, millä perusteella henkilöstöpäällikkö tai muu rerytoinnista vastaava henkilö tekee valintansa, ja aina kirpaisee yhtä kovasti, kun sähköpostilaatikostaan löytää "Valintamme ei valitettavasti nyt kohdistunut sinuun" viestin, varsinkin, jos halusi kyseistä työtä oikein paljon. Itsensä ja valitun hakijan vertailuun on aivan turha hukata energiaa, koska perusteita paikkansapitävään vertailuun ei ole. Joskus valinta saattaa perustua ainoastaan henkilökemiallisiin asioihin, toisinaan taitoihin, toisinaan jopa sukulaisuussuhteisiin tai puhtaaseen mutu-tuntumaan. Työmarkkinat eivät aina ole reiluja. On niitäkin, jotka haluavat jäädä mieluummin yhteiskunnan elättäminä kotiin, ja heidän joukossaan on myös liikuntarajoitteisia henkilöitä. On myös liikuntarajoitteisia, joilla on luja tahto ja voimakas kyky tehdä työtä. Nykyään Suomessa on  kiinnitetty entistä enemmän huomiota myös siihen, ettei työnantajien tarvitse murehtia liikuntarajoitteisesta työntekijästä mahdollisesti koituvia lisäkustannuksia, kuten ulko-oven eteen rakennettavia liuskoja ja muita esteettömyyttä edesauttavia hankintoja.    Se on kuitenkin varmaa, että mikäli työhön valitaan joku muulla kuin työhön oleellisesti liittyvällä perusteella, esimerkiksi juuri säälistä, se koituu ennen pitkää työnantajan omaksi vahingoksi.

Mission completed!

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tinder-deitti olikin pyörätuolissa!

Eilen vauva.fi -keskustelupalstalla kirvoitti kommentointia tapaus, jossa pahaa-aavistamaton naishenkilö oli mennyt treffeille Tinderissä tapaamansa miehen kanssa ja mies olikin odottanut häntä paikalla "rullatuolissa". Oikeasti haettu sana on tietysti pyörätuoli, mutta en nyt tällä kertaa puutu sen tarkemmin termistöön. Sivuutan myös julkaistut kommentit, joiden mukaan pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei voi mennä baariin tai huvipuistoon. Kehotan ottamaan asioista selvää ja keskityn naisen tunnereaktioon.

Kommentissa, jossa ketjun aloittajaa kiiteltiin siitä, että tämä sentään myönsi olevansa asenteellinen ääliö, on seuraavanlainen pyyntö: Avaatko tätä vähän?

No, Vappu-täti päätti olla kiltti ja avaa.

Hyvä Tinder-treffeistäsi tulistunut vauvapalstakirjoittaja,

Käytit viestissäsi ilmausta "Minä en kuule ole äiti Teresa". Tämä kertoo suoraviivaisesti ASENTEESTA, jonka mukaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa treffaaminen/seurustelu vaatii lähes pyhimysmäistä h…

Henkilökohtaisen avun temppurata

Tiedättehän ne erilaisissa tapahtumissa ajoittain järjestettävät hassunhauskat "esteradat", joissa vammattomat ihmiset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista ja yllättymään, miten paljon yksikin kynnys voi kulkemista haitata? Ne ovat yleensä pikaisesti ohimeneviä ja eksoottisia erikoiskokemuksia, jotka esittelevät vain yhden ulottuvuuden liikuntarajoitteisuudesta. Siksipä kehittelin tämän extreme-temppuradan kaikille niille, jotka todella haluavat mieliinpainuvan kokemuksen (ja joiden mielestä nykyinen vammaispolitiikka on menossa parempaan suuntaan)

OIKEUS VALITA ITSE HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA - TEMPPU

Kutsu entuudestaan tuntematon ihminen kotiisi, ja pyydä häntä suorittamaan aamurutiinisi. Toista tämä joka päivä kuukauden ajan, ja vaihda henkilö uuteen päivittäin. Huolehdi siitä, että avustajasi on useimmilla kerroilla vastakkaista sukupuolta ja vähintään 50-vuotias. Hän suorittaa kahdesti päivässä alapesusi. Saatat myös ehkä huomata, että viimeistään viikon jälkee…

Juhlitaan Vappua!

Jo lapsesta asti olen kuullut vappuisin toinen toistaan puisevampia vitsejä. Erityisen suosittu letkautus on esimerkiksi se, että minulle toivotetaan ensin hyvää vappua ja todetaan sen jälkeen, että toivotus oli varmastikin turha, koska minulla on aina hyvä Vappu.   (Special Occasion, Special Edition -Erikoispainos)

Special Edition - Erikoispainos on ollut kirjastomenestys. Kirjaa on tilattu runsain mitoin kirjastoihin ympäri maata ja sen ilmestymistä hyllyihin odotellaan. Mutta, koska on Vappu, päätin antaa yhdelle teistä mahdollisuuden ohittaa odottelun ja voittaa kirja itselle!

Jos haluat itsellesi Special Edition - Erikoispainoksen, tee näin:

1. Mene Facebookiin ja etsi nimikkosivuni.
2. Lähetä minulle sivulta yksityisviesti ja kerro, että haluat kirjan.

Helppoa ja yksinkertaista!  Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden kappaleen kirjoja 5.5.2018.
Facebook ei ole mukana tässä hommassa.
Onnea matkaan!